Selvitys: Hallitusohjelman energia- ja ilmastotavoitteet saavutettavissa
Sipilän hallituksen asettamat energia- ja ilmastotavoitteet vuodelle 2030 viitoittavat tietä vähähiiliseen yhteiskuntaan. Energia- ja ilmastostrategian vaikutusarvioiden keskeinen johtopäätös on, että esitetyillä linjauksilla Suomi voi saavuttaa sekä EU:n asettaman taakanjakosektorin, eli päästökaupan ulkopuolisen sektorin, päästövähennystavoitteen että kansalliset tavoitteet liittyen uusiutuvan energian lisäämiseen, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen ja energian hankinnan omavaraisuuteen. Suurin kasvu kohdistuu kotimaisen puupohjaisen raaka-aineen käytölle, mikä pienentää metsien hiilinieluja ja voi lisätä luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia paineita.
Kestävä energia- ja ilmastopolitiikka ja uusiutuvien rooli Suomessa (KEIJU) -tutkimushanke tarkastelee laaja-alaisesti energia- ja ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Hankkeessa on tuotettu kokonaisvaltainen selvitys Suomen mahdollisuuksista saavuttaa kustannustehokkaasti ja johdonmukaisesti hallitusohjelman, ilmastolain ja Euroopan unionin (EU) asettamat energia- ja ilmastotavoitteet. Hanke on toteutettu yhteistyössä Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n (VTT), Suomen ympäristökeskuksen (Syke), Luonnonvarakeskuksen (Luke), Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen (THL) ja Helsingin yliopiston (HY) kanssa. Kokonaisuudesta on vastannut VTT. Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
VTT:n mallilaskelmien mukaan kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennystarve taakanjako- eli päästökaupan ulkopuolisella sektorilla on runsaat 5,3 Mt CO2-ekv (hiilidioksidiekvivalentti) vuonna 2030. Laskelmissa on oletettu 0,7 Mt CO2-ekv verran kansainvälisten joustokeinojen hyödyntämistä, jolloin kotimainen vähennystarve on 4,6 Mt CO2-ekv vuonna 2030. Noin 2,6 Mt tästä toteutuisi liikennesektorilla, kun lähtökohtana on 30 prosentin bio-osuus myydystä polttoaineesta tieliikenteessä sekä oletukset liikennejärjestelmän ja liikkumisen energiatehokkuuden parantamisesta. Päästöt vähenevät myös kaikilla muilla taakanjakosektoreilla, kuten rakennusten erillislämmityksessä, maataloudessa, työkoneissa, F-kaasuissa ja jätehuollossa.
Hallitusohjelman tavoitteiden saavuttaminen
Laskelmien mukaan uusiutuvan energian osuus kasvaisi jo vuonna 2020 noin 43 prosenttiin energian loppukulutuksesta tasolle, mikä on reilusti yli EU:n Suomelle asettaman 38 prosentin uusiutuvan energian tavoitteen. Vuoteen 2030 mennessä hallitusohjelman tavoite nostaa uusiutuvan energian osuus 50 prosenttiin 2020-luvun aikana saavutettaisiin juuri ja juuri. Uusiutuvan sähköntuotannon osalta aurinkosähkön tuotannon arvioidaan kasvavan selvästi. Tuulivoiman kehitys sen sijaan hidastuu, kun tuotantotuki uusille voimaloille poistuu, mutta ilman oletettua 2 TWh:n tuulivoiman lisäystä uusiutuvan energian 2030 tavoitetta ei saavutettaisi.
Tieliikenteen polttoaineen bio-osuuden kasvattaminen 30 prosenttiin myydystä polttoaineesta ja kaasu- ja sähköautoille asetetut tavoitteet kasvattavat tieliikenteen uusiutuvan energian osuuden noin 32 prosenttiin. Suuri osa biopolttoaineesta on toisen sukupolven biopolttoainetta, joka tuotetaan kotimaisista raaka-aineista.
Strategiassa linjatuilla toimenpiteillä 55 prosentin energian hankinnan omavaraisuustavoite ja tuontiöljyn energiankäytön puolitus kotimaan tarpeisiin saavutettaisiin niukasti. Strategian vaikutusarviointilaskelmissa kivihiilen käyttöä ei suljettu kokonaan pois. Tämän vuoksi kivihiiltä käytettäisiin vielä noin 2 TWh vuonna 2030. Osa kivihiilestä korvautuisi puuperäisen biopolttoaineen tuonnilla.
Vaikutukset kansantalouteen
Hallitusohjelman tavoitteiden toteuttaminen vaikuttaa taloudelliseen ohjaukseen ja valtiontalouteen. Energiankulutuksen kasvun hidastuminen ja painottuminen uusiutuvaan energiaan vaikuttaa kansantaloudellisessa tarkastelussa valtiontalouteen ennen kaikkea polttoaineverokertymän kautta, sillä biopolttoaineiden verotus on fossiilisia kevyempää. Biojalostamot taas vaativat tarkastelussa ainakin ajoittain investointitukia. Vaikutusarvioissa kansantuote supistuisi 2030 noin 0,6 prosenttiyksikköä verrattuna perusuraan. Vaikutus syntyy yksityisen kulutuksen ja investointien laskusta sekä ulkomaankaupan hidastumisesta. Työllisyys pienenisi noin 0,15 prosenttiyksikköä perusuraan verrattuna, mutta kasvaisi kuitenkin yli kolme prosenttia vuoteen 2015 verrattuna.
Vaikutukset puun riittävyyteen ja nieluihin
Uusiutuvista energialähteistä eniten kasvaa puuperäisen bioenergian käyttö. Suomen metsien hakkuumahdollisuudet riittävät sekä metsä- ja energiateollisuuden raaka-ainetarpeen tyydyttämiseen. Metsäteollisuuden sivuvirtojen roolin ennakoidaan kasvavan energiantuotannossa, mutta myös metsähakkeen käyttö kasvaa. Metsät ovat jatkossakin nettohiilinielu, mutta jos kotimaisen runkopuun hakkuut kasvavat energia- ja ilmastostrategian puunkäytön arvioiden mukaisesti vuoteen 2035 mennessä noin 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, ennakoidaan hiilinielun pienenevän vuosina 2021 - 2030 noin puoleen nykyisestä. Seuraavilla vuosikymmenillä nielu palautuu nykytasolle, jos puunkäyttö tasaantuu. Nielun pienenemisen vaikutusta Suomen päästövelvoitteeseen tai kansantalouteen ei arvioitu, sillä EU:n ehdotusta nielujen vertailutasosta ei vielä ole saatavilla.
Ympäristövaikutusten arviointi
Strategian linjaukset vaikuttavat toteutuessaan erikseen ja yhdessä muiden politiikkatoimien kanssa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin, ilmansaasteisiin sekä ihmisten terveyteen ja elinoloihin. Puunkäytön lisääntymisen seurauksena pienentyvä metsien hiilinielu aiheuttaa sen, että päästöjen ja nielujen yhteenlaskettu vaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen pysyy suurin piirtein nykytasolla vuoteen 2030 saakka. Puunkäytön lisäyksen vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle määräytyvät sen mukaan, miten lisähakkuut toteutetaan, mihin energiapuun korjuu kohdentuu ja minkälaisia toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen estämiseksi toteutetaan. Ilmansaasteiden ja päästöjen arvioidaan vähentyvän merkittävästi vuoteen 2030 mennessä yhdessä muiden jo päätettyjen politiikkatoimien ansiosta. Linjaukset luovat paineita kehittää elinoloja ja -tapoja, joiden seurauksena kasvihuonekaasupäästöt liikkumisessa ja asumisessa sekä muussa kulutuksessa vähenevät. Linjausten käytännön toteutuksen yksityiskohdat määräävät, mitä hyvinvointivaikutuksia niillä on eri väestönryhmissä.
Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta tietokayttoon.fi
Lisätietoja: Tutkimustiimin päällikkö Tiina Koljonen, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, p. 050 359 9549 sähköposti tiina.koljonen(at)vtt.fi
Erikoistutkija Sampo Soimakallio, Suomen ympäristökeskus, p. 050 366 9810 sähköposti sampo.soimakallio(at)ymparisto.fi
Tutkimusprofessori Antti Asikainen, Luonnonvarakeskus, p. 0295 323 250 sähköposti antti.asikainen(at)luke.fi
