Selvitys: Venäjä ja hybridisota - yksi keino muiden joukossa

Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin koordinoiman Venäjän hybridisota -tutkimushankkeen tänään julkistetussa loppuraportissa korostetaan, ettei ole yksinkertaista vastausta tai käsitettä, kuten ”hybridisota”, jonka avulla voitaisiin arvioida Venäjän ulko-, turvallisuus ja puolustuspolitiikkaa sekä sen erilaisia syy- ja seuraussuhteita. Sen sijaan Venäjän vahvuudet ja heikkoudet tulisi analysoida erikseen. Näkökulmina voisivat tutkijoiden mukaan olla Venäjän sotilaalliset kyvyt, Venäjän strategisen ajattelun muutos, Venäjän ulkopoliittiset tavoitteet ja tarkoitusperät sekä miten vastata niihin.

Projektin tutkijat esittävät raportissa oman tutkimusnäkemyksensä kokonaisuuksista, jotka esimerkiksi liittyvät propagandan käyttöön (informaatiosotaan) ja Venäjän yritykseen luoda itsestään kuvaa suurvaltana. Lisäksi tutkijat tarkastelevat, miten Venäjä yhdistää sotilaallista voimaa ja perinteistä armeijan käyttöä ulkopolitiikassa sekä Venäjän parantunutta kykyä koordinoida 2000-luvun sotaoperaatioita. Tutkijat pohtivat myös Venäjän sotilasmenojen tehottoman käytön pitkäaikaisvaikutuksia sekä pelotteen ja ehkäisevän toiminnan merkitystä Venäjän viimeaikaisten sotatoimien valossa.

Havaintojensa perusteella tutkijat esittävät raportissa seuraavat suositukset:

1. Makrotason käsitteet, kuten ”hybridisota”, eivät avaa Venäjän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Mietittäessä vastauksia viimeaikojen turvallisuusympäristön muutoksiin tämä on hyvä pitää mielessä. Yksityiskohdat luovat kokonaisuuden.

2. Venäjän ja Euraasian aluetutkimusta olisi tuettava enemmän. Venäjän kokonaisuuden ymmärtäminen edellyttää laajaa asiantuntemusta mm. maan politiikkaan, historiaan, kulttuuriin, yhteiskuntaan ja talouteen.

3. Konteksti on avain nyky-Venäjän politiikan ymmärtämiselle. Tapahtumat tulisi asettaa laajempaan kokonaisuuteen, jotta se mikä on uutta ja mikä vanhan jatkumoa tulee selkeästi esille.

4. Länsimaissa, Suomi mukaan lukien, tulisi korostaa omia vahvuuksia ensisijaisesti. Tarpeettomalla Venäjän vahvuuksien ja lännen heikkouksien liioittelulla voi olla arvaamattomia seurauksia.

5. Venäjään liittyvä politiikka sekä laajemmin turvallisuuspolitiikkaan liittyvät strategiat tulisivat olla mahdollisimman avointa ja laajasti keskusteltua.

6. Kahdenväliset suhteet ovat aina myös osa suurempaa kokonaisuutta – tunnemmeko muiden toimijoiden, valtioiden ja alueiden Venäjä-kuvan ja miltä Suomen politiikka näyttää muiden silmissä.

Venäjä ja Hybridisota -tutkimushanke on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2015 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Hankkeesta on aiemmin valmistunut raportti “Russia and the Hybrid warfare – going beyond the label”.

After ‘hybrid warfare’, what next? – Understanding and responding to contemporary Russia -raportti

Lisätietoja tutkimushankkeesta

Lisätietoja valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnasta tietokayttoon.fi

Lisätietoja: tutkija (VTT) Hanna Smith, Aleksanteri-insitutti, hanna.smith(at)helsinki.fi tai p. 050 318 5702