Hyppää sisältöön

EU:sta tullut pysyvä mielipiteitä jakava kysymys

Julkaisuajankohta 29.9.2017 9.15
Uutinen

Länsimaiset normit ja arvot ovat saaneet haastajia koko maailmassa. Euroopassa tämä on vahvistanut Euroopan yhdistymisen vastustajia. Myös Euroopan unionin tällä vuosikymmenellä kokemat kriisit ovat antaneet polttoainetta EU:hun kriittisesti suhtautuville. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikaisen mukaan suhtautumisesta EU:hun on tullut pysyvä poliittinen, mielipiteitä jakava kysymys Euroopassa. Tämä ei tule katoamaan.

EU-kriittisen äänten nousu on kuitenkin saanut aikaan myös vastavoiman. EU:n kannattajat ovat tulleet esiin aiempaa paljon voimallisemmin. Esimerkiksi Emmanuel Macronin valinta Ranskan presidentiksi on osa tätä ilmiötä.

Tiilikainen myös muistuttaa, että vaikka EU:n vastaiset poliittiset liikkeet ovat vahvoja useissa jäsenmaissa, niille on hankalaa toimia yhdessä EU-tasolla.

– Euroopassa yhdentymistä vastustavilla liikkeillä on aina selvä kansallinen tai alueellinen pohja, jolta ne ovat kehittyneet, Tiilikainen sanoo.

Suurimmat jakolinjat kulkevat maiden sisällä

Tiilikaisen mukaan olemme siirtyneet tilanteeseen, jossa EU:n tulevaisuuden suunnan osalta vahvemmat jakolinjat kulkevat maiden sisällä EU-kriittisten ja myönteisten ryhmien välillä sen sijaan, että jakolinjat kulkisivat maiden välillä.

– On jäsenmaita, joissa vallan vaihtuminen voi merkitä hyvinkin suurta muutosta maan EU-politiikkaan, tästä Puola ehkä yhtenä esimerkkinä, Tiilikainen kertoo.

Jäsenmaiden liittoutuminen EU-päätöksenteossa myös vaihtelee asian mukaan. Vaikka eri asiakysymyksissä EU:ssa syntyy eri mieltä olevia maaryhmiä, maaryhmien kokoonpano vaihtelee eri kysymyksissä.

Viime vuosina kolme isoa kriisiä

Eurooppa on kohdannut viime vuosina kolme isoa kriisiä. Eurokriisi on näyttänyt, että ilman muutoksia taloudellinen yhteistyö ei toimi. Pakolaiskriisi on näyttänyt, että ilman muutoksia ulkorajojen valvonta ei toimi. Venäjän toimet ovat näyttäneet, että ilman muutoksia Eurooppa ei pysty huolehtimaan turvallisuudestaan. Kriisit ovat olleet polttoainetta EU:n vastustajille, mutta myös saaneet EU:n toimimaan.

– Kriisit ja se välttämätön tarve saada aikaan muutoksia on aina myös myönteinen voima. Vaikka toimet ovat vaikeita, niillä on kuitenkin selkeä tarve ja perusteet. Kriisitunnelmista huolimatta EU on kyennyt vahvistamaan yhteistä politiikkaansa, Tiilikainen sanoo.

EU on saanut aikaan paljon päätöksiä

Kriisien ratkaisemiseksi EU on nopeasti ottanut eri alueilla sellaisia askeleita eteenpäin, joista on puhuttu pitkään ilman että varsinaisia päätöksiä olisi tehty.

– On otettu pitkälle meneviä askeleita talous- ja rahaliiton uudistamiseksi. Esimerkiksi on annettu unionille uutta toimivaltaa valvoa ja ohjailla jäsenmaiden julkisia talouksia. On myös perustettu pankkiunioni, jotta kytkökset rahoituslaitosten ja valtioiden välillä heikkenisivät, Tiilikainen listaa.

– On otettu askelia yhtenäisemmän pakolais-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan luomiseksi. Myös unionin rajaturvallisuutta on kehitetty.

– On otettu merkittäviä askeleita unionin yhteisen puolustuspolitiikan luomiseksi.

– Viime vuosien päätökset ovat historiallisia kaikilla kolmella politiikka-alueella, Tiilikainen arvioi.

Eurooppa etenee eritahtisesti

Käytännössä nyt on vakiintunut se, että Eurooppa menee eritahtisesti eteenpäin. Euromaat tekevät päätöksiä, joissa euroa käyttämättömät maat eivät ole mukana. Rajavalvonnassa ja ulkopolitiikassa osa maista tekee yhteistyötä, osa ei. Osa maista alkaa tehdä yhdessä tiiviimmin turvallisuuspolitiikkaa useilla alueilla, osa etenee harvemmilla alueilla. Vaikka eritahtisuudesta ei haluta puhua, se on vakiintunut käytännöksi.

– Samalla kuitenkin tiedostetaan myös, että eritahtisuus on EU:ta hajoittava voima, jos ei ole tiukkoja yhteisiä pelisääntöjä tälle eriytyvälle integraatiolle, Tiilikainen huomauttaa.

Mihin suuntaan haluamme viedä EU:ta?

Monissa kysymyksissä on menty eteenpäin asia kerrallaan ilman, että olisi puhuttu laajemmasta kuvasta eli millaista EU:ta haluamme poliittisena unionina. Suuria periaatteellisia päätöksiä tehdään silti nyt joka vuosi. Vaikka yksituumaisuutta lopullisesta päämäärästä tuskin syntyy, nyt pitää miettiä, millaisen EU:n ja Euroopan haluamme.

– Integraatio ei ole mikään automaattinen prosessi, vaan jäsenmaat ohjaavat sitä tahtonsa mukaan. Nyt kun Iso-Britannia eroaa EU:sta, muiden jäsenmaiden on yhä tärkeämpää kysyä itseltään ja toisiltaan, minkälaisen EU:n he haluavat nähdä tulevaisuudessa, Tiilikainen tiivistää.

Teksti: Visa Noronen, Mundis Communications
Kuvituskuva: futureatlas.com (CC BY 2.0)