Uusi keino säädöspolitiikkaan – Yksi yhdestä -mekanismin vahvuuksia ja ongelmia

Lainsäädännöstä aiheutuvien kustannusten hillitseminen on 2010-luvulla noussut säädöspolitiikan kärkiteemaksi monessa valtiossa, myös Euroopan unionissa ja OECD:ssä. Päätavoite on alentaa sääntelystä erityisesti yrityksille aiheutuvia kustannuksia tai ainakin pitää ne entisellään. Tämän suuntainen tavoite on ollut esillä kehittyneissä valtioissa jo pari vuosikymmentä, kun on toteutettu erilaisia paremman tai älykkään sääntelyn ohjelmia. Niiden keskeisin keino on ollut panostaa säädösehdotusten vaikutusarviointiin.

Nyt 2010-luvulla säädöspolitiikan uudeksi toimintavälineeksi on kehitelty yksi yhdestä eli One in, one out -periaate (jäljempänä OIOO). Sen perusajatus on yksinkertainen. Kun tietty lakiuudistus lisää sääntelyn kustannuksia yrityksille X euroa, se kompensoidaan toisella säädösmuutoksella, joka alentaa kustannuksia yrityksille vähintään yhtä paljon. Näin ajateltuna mekanismin avulla sääntelykustannukset yrityssektorille voidaan pysyttää nykytasolla. Ne eivät ainakaan
kasva nettomääräisesti.

Seuraavassa tarkastellaan asian kotimaista keskustelua ja valmistelua varten OIOO-mekanismia ja sen tarjoamaa potentiaalia. Kirjoitus pohjautuu lähinnä kansainvälisiin säädöspoliittisiin dokumentteihin ja tutkimuskirjallisuuteen. Se on samalla osa VN Teas -rahoitettua hanketta, jossa on arvioitu sääntelytaakan arviointia ja vähentämistä. Suomessa mekanismia on 2017 kokeiltu kahden ministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön
hankkeissa. Kummastakin on julkaistu raportti.

Suomen säädöspolitiikan kannalta viesti OIOO-mekanismin tähänastisista kokemuksista ei ole yksiselitteinen. Mekanismin käyttöön liittyy tiettyjen vahvuuksien ohella useita ongelmia. Kun mekanismin käyttöä meillä selvitetään lisää ja punnitaan, tulisi harkita myös, mitä vaihtoehtoisia keinoja voitaisiin käyttää sääntelykustannusten hallitsemiseksi ja yleensäkin säädösehdotusten vaikutusarvioinnin parantamiseksi.