Muuttunut mediaympäristö on nopeuttanut tiedon välittymistä eri kanavissa jopa maailmanlaajuisesti. Samalla eri toimijoiden moniääniset viestit kilpailevat vastaanottajien huomiosta. Muuttuva toimintaympäristö edellyttää viranomaisilta viestintään ja ennakointiin liittyvää osaamista, verkostojen ennakoivaa rakentamista sekä sosiaalisen median ottamista osaksi viestinnän käytäntöjä.

Turkissa ja Syyriassa helmikuussa 2023 tapahtuneiden maanjäristysten ja niihin kytkeytyvien ihmiskohtaloiden tarinat ovat levinneet nopeasti maailmanlaajuisesti. Osaltaan tiedon leviämistä on edesauttanut muuttunut mediaympäristö. Toisiinsa kietoutuneet perinteinen media, verkkomedia ja sosiaalinen media rakentavat ilmiöistä ajantasaista tilannekuvaa, joka välittyy globaalisti ja lähes reaaliajassa eri kanavissa. Samalla raja fyysisen ja virtuaalisen välillä hämärtyy: tapahtumia merkityksellistetään ja koetaan yhä enemmän median välityksellä.

Kriisitilanteiden tuottama epävarmuus ja informaatiotyhjiöt tarjoavat ravinteikasta maaperää myös erilaisille haitallisen informaation muodoille ja salaliittoteorioille. Helsingin Sanomat uutisoi torstaina 9.2.2023 Turkin rajoittaneen Twitterin käyttöä maan alueella provokatiivisten ja hallituksen toimia kritisoivien viestien takia. Samana päivänä Aamulehti uutisoi useiden turkkilaisten toimijoiden kiinniotosta sosiaalisessa mediassa levitetyn pelkoa lietsovan viestinnän vuoksi.

Uutiset kuvaavat osuvasti sosiaalisen median sinällään positiivisen ja valtavaa demokratiapotentiaalia sisältävän moniäänisyyden kääntöpuolia, joista etenkin valtiollisten toimijoiden näkökulmasta erityisiksi uhkiksi on viime aikoina nähty erilaiset malinformaation muodot. Niillä tarkoitetaan paikkansa pitävän tiedon julkaisemista haitallisessa tarkoituksessa. Tavoitteena on yleensä vahingoittaa joko yksilöä, yhteisöä tai yhteiskuntaa esimerkiksi paljastamalla salassa pidettäviä tietoja tai kehystämällä tietoa niin, että se näyttäytyy kohteen näkökulmasta haitallisena (esim. Mediakasvatusseura).

Moniäänisyys haastaa ja mahdollistaa

Hybridissä mediaympäristössä valtaa on sillä, joka viestii, verkostoituu ja jota kuunnellaan. Epävarmoissa ja tietämättömyyden kyllästämissä tilanteissa uhkakuvia lietsova haitallinen tieto sekä viranomaisten ja päättäjien tuottama faktapohjainen tilannetieto kilpailevat viestinnän ilmatilasta ja samalla kansalaisten luottamuksesta. Kriisitilanteissa oikea-aikaisen, monikanavaisen ja ketterän oman viestinnän lisäksi viranomaisen tulisi kyetä nopeasti aktivoimaan myös verkostonsa täyttämään informaatiotyhjiöitä viranomaisen narratiivilla. Verkostot, keinot ja kanavat tulee rakentaa ja määritellä hyvän sään aikana.

Demokraattisessa yhteiskunnassa sananvapaus on tärkeä arvo ja perusoikeus. Lisäksi eri näkökulmien huomioiminen keskustelussa jalostaa tietoa edelleen ja auttaa yhteisten merkitysten rakentamisessa. Niin historiasta kuin tämän päivän todellisuudesta löytyy lukuisia varoittavia esimerkkejä valtiollisten toimijoiden moniäänisyyteen puuttumisen mahdollisista seurauksista.

Eri äänien kuulemisen liiallisen rajoittamisen tai keskustelusta vetäytymisen sijaan viranomaisten tehtäväksi sosiaalisessa mediassa voitaisiinkin nähdä aktiivinen keskusteluun osallistuminen ja kannustaminen. Tässäkin avainasemaan nousee luottamus, jota viranomainen voi vahvistaa vain olemalla aktiivisesti näkyvillä ja saavutettavissa. Haitallisen informaation leviämistä estetään parhaiten kansalaisten turvallisuudentunnetta ja yhteiskunnallista luottamusta vahvistavalla, eri ääniä arvostavalla sekä faktoihin perustuvalla rakentavalla argumentaatiolla.

Sosiaalinen media auttaa viranomaista kriisitilanteen hallinnassa ja edesauttaa siitä toipumista

Erilaisista uhkakuvista huolimatta sosiaalinen media voidaankin nähdä yllättävässä kriisitilanteessa myös arvokkaana resurssina. Se mahdollistaa paitsi reaaliaikaisen tilannekuvan päivittämisen ja eri toimijoiden vuorovaikutuksen, myös pelastustoimien ja resurssien kohdentamisen. Viestintäintensiivisessä yhteiskunnassa sosiaalisen median tilannekuva on olennainen osa yleistä tilannekuvaa: sosiaalinen media sekä tuottaa tietoa ja rakentaa merkityksiä tapahtumista 24/7 että jakaa tietoa nopeasti niin toimintaan osallistuvien välillä kuin kaikille tietoa tapahtumista kaipaaville maailmanlaajuisesti.

Sosiaalisen median avulla voidaan myös vahvistaa yhteisöllisyyttä ja kanavoida muun muassa fyysistä apua sitä kaipaaville. Erilaiset sosiaalisen median alustat sisältävät jo nyt paikannuksessa avustavia elementtejä, jotka voivat helpottaa esimerkiksi maanjäristyksen jälkeisten etsintöjen kohdentamista oikeille alueille tai turvapaikan löytämistä luonnonmullistuksen tai terroriteon iskiessä. Toisaalta, sosiaalisen median käyttäminen mahdollistaa käyttäjän paikantamisen silloinkin, kun se on epätoivottavaa.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut, että sosiaalisen median mahdollistama avustusten ja keräysten järjestäminen on myös omanlaisensa kaksiteräinen miekka. Aina avun tarjoajien motiivit eivät ole vilpittömiä, ja sosiaalisen median kautta on mahdollista levittää myös manipuloivia viestejä ja avuntarvitsijoita hyväksikäyttäviä ehdotuksia. Lisäksi eri ryhmät voivat hyödyntää sosiaalista mediaa omien poliittisten tarkoitusperiensä ajamiseen. Viranomaiset voivat kuitenkin omalta osaltaan fasilitoida toivottavaa avustustoimintaa esimerkiksi tarjoamalla selkeitä kohteita ja tarpeita, jossa vapaaehtoisuudesta olisi heidän näkökulmastaan eniten hyötyä.

Viranomaisen vastuu viestiä edellyttää resursointia, seurantaa ja ennakointia

Myös Turkin ja Syyrian maanjäristystragedian kohdalla voidaan tehdä huomioita turvallisuuteen liittyvän keskustelun herkästä politisoitumisesta ja kansalaisten pelon hyödyntämisestä osana omien poliittisten valtapyrkimysten edistämistä. Useimmissa tilanteissa pahimpia kärsijöitä ovat lopulta pääsääntöisesti viattomat kansalaiset, joiden turvallisuuden edistäminen on viranomaisten tärkeimpiä tehtäviä. Viranomaisilta vaaditaankin entistä enemmän kykyä havainnoida myös sosiaalisen median informaatioympäristöä tiedostaen sen antama mahdollisuus erilaisten – mahdollisesti yhteiskunnallista resilienssiä haavoittavien – intressien ajamiseen.

Kansalaisten turvallisuudentunnetta vavisuttavissa kriiseissä vaarana on, että päättäjät ja viranomaiset jättävät hyödyntämättä sosiaalisen median tarjoaman ilmatilan käyttökelpoisena kriisinhallinnan ja -johtamisen apuvälineenä sen varjopuolien aiheuttaman pelon ja epävarmuuden edessä. Pelolle antautumisen sijaan viranomaisten olisi kuitenkin syytä etsiä keinoja vastata malinformaation uhkiin sen omassa elinympäristössä. Tämä edellyttää viranomaisorganisaatioilta viestintä- ja ennakointiosaamista sekä riittävää resursointia informaatio- ja merkitysympäristön systemaattiseen seurantaan, verkostojen ennakoivaan rakentamiseen sekä sosiaalisen median viestintään niin normaali- kuin poikkeustilanteissa. Lisäksi organisaatioiden on oltava valmiita vastaamaan myös sosiaalisen median varjopuoliin, tuettava viestinnän tekijöitä työssään sekä tarkasteltava kanavavalintoja säännöllisesti suhteessa niiden hyötyihin ja haittoihin.

Teksti: Aino Rantamäki, Aino Harinen ja Alisa Puustinen
Kuvituskuva: flickr.com (CC BY 2.0)