Toissijaisen ympäristövahinkovastuun rahoitusmallien vertailu (TOVARAMA)

Hankkeen perustiedot

Kesto: 1/2019–3/2020

Nykyisin Suomessa valtion tai muista julkisista varoista korvataan toissijaisten rahoitusjärjestelmien (valtion jätehuoltotyöt, öljysuojarahasto ja ympäristövahinkovakuutus) kautta ympäristövastuukustannuksia keskimäärin 5–10 miljoonaa euroa/ vuosi. Lisäksi valtion budjetista rahoitetaan nimettyinä töinä yksittäisiä kalliita kohteita.

Toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittäminen tarkoituksenmukaisemmaksi ja tehokkaammaksi kokonaisuudeksi edellyttää uudistuksia, joita ympäristöministeriö on jo osittain valmistellut esimerkiksi TOVA-hankkeen ja valtion jätehuoltotyöjärjestelmän uudistamisen yhteydessä.Tulevilla uudistuksilla pyritään myös varmistamaan etteivät valtio ja veronmaksajat jatkossa päätyisi maksamaan erityisesti konkurssitilanteissa vaarallisten jätteiden, jätevesien ja kemikaalien hävittämistä sekä muita ympäristövahinkojen torjuntatoimia. Lisäksi öljysuojarahaston maksupohjan tulevan uudelleentarkastelun myötä rahaston kehittäminen osana TOVA -järjestelmää on tulossa ajankohtaiseksi. Samalla on tarpeen muun muassa arvioida pakollisen ympäristövahinkovakuutuksen roolia, sillä sen merkitys vahinkojen korvaajana on jäänyt tarkoitettua vähäisemmäksi.

Rahoitusjärjestelmien kansallisessa uudistustyössä tarvitaan ajantasaista tietoa muiden maiden soveltamista rahoitusmalleista ja niistä saaduista kokemuksista ja tunnistetuista kehittämistarpeista sekä arviota erilaisten ratkaisujen soveltuvuudesta Suomeen. EU:ssa on painotettu aiheuttajan vastuun merkitystä, mutta samalla nostettu esille vastuiden kattamiseksi ja täydentämiseksi tarvittavien toissijaisten järjestelmien, kuten vakuutuksien ja rahastojen, kehittämistarve. Siten hankkeessa kertynyttä tietoa voidaan hyödyntää sekä kansallisessa että kansainvälisessä rahoitusjärjestelmien kehittämistyössä.

Suomessa on kustannustehokkaasti toimiva ympäristövastuun toissijainen rahoitusjärjestelmä (TOVA-järjestelmä), jonka rahoitusmalli lähtökohtaisesti perustuu nykyistä laajempaan aiheuttajan vastuuseen ja toimialan keskinäisiin vakuutus- tai rahoitusmalleihin eikä enää täydentäviltä osin valtion taloudelliseen väliintuloon. Kehitystavoitteen saavuttaminen saattaa edellyttää toissijaisen vastuun laajentamista esimerkiksi kokonaisille toimialoille, mitä tässä selvityksessä arvioidaan paitsi aiheuttamisperiaatteen (Polluter Pays Principle) myös laajennetun aiheuttajan vastuun periaatteen (Extented Polluter Pays Principle) avulla. Malli ottaa huomioon toimialan yritysten keskinäisen kilpailuasetelman niin, että toissijainen ympäristövastuujärjestelmä tukee vastuullista yritystoimintaa. Kehitystavoite kannustaa osaltaan ympäristöriskialttiita toimialoja  luomaan itsesääntelyä vahinkotilanteiden ennaltaehkäisemiseksi ja panostamaan asianmukaiseen vahingontorjunnan rahoituksen järjestämiseen.

Hankkeen välittömät tavoitteet olivat:

1. Tuottaa kansallisen päätöksenteon tueksi tietoa sekä vaikutuksiin perustuvia arvioita vaihtoehtoisista tavoista toteuttaa ja rahoittaa toissijainen vastuujärjestelmä (TOVA-järjestelmä);
2. Tunnistaa laajasta kansainvälisestä vertailuaineistosta parhaita käytäntöjä ja ideoita (legal transplants) sekä sovittaa oikeusvertailuun perustuvia sääntelyinnovaatioita kansalliseen ympäristövastuusääntelyjärjestelmään;
3. Vertailla kollektiivisen vastuun rahoitusmalleja, kuten erilaisia aiheuttamisperiaatetta soveltavia toiminnanharjoittajien ympäristövastuumalleja ja valtion budjettiin nojautuvia rahoitusratkaisuja. Vertailussa huomioidaan muun ohessa tehokkuus, vaikuttavuus, relevantit hallinto- ja ympäristönsuojeluperiaatteet sekä ihmis- ja perusoikeudet.
4. Selkeyttää ympäristövastuusääntelyn avainkäsitteistöä.

Tutustu hankkeen loppuraporttiin ja tuloksista kertovaan tiedotteeseen (18.3.2020)

Ota yhteyttä:

Erikoissuunnittelija Outi Pyy, Suomen ympäristökeskus, p. 0295 251 530, etunimi.sukunimi(at)ymparisto.fi

Muualla verkossa:

Hanke Suomen ympäristökeskuksen sivustolla