Kilpailu korkeakoulupaikoista erityisesti yliopistosektorilla on kovaa. Raskas pääsykoerumba on luonut maksulliset valmennuskurssimarkkinat, joihin kaikilla ei ole varaa. Opetus ja kulttuuriministeriön työryhmä esittääkin, että opiskelijavalinnat tulisi tehdä pääsääntöisesti toisen asteen todistusten perusteella. Tavoite luopua pitkää valmentautumista edellyttävistä valintatavoista tullaan kirjaamaan uusiin tulossopimuksiin.
Niin sanottuun todistusvalintaan siirtymisen yhtenä perusteluna on käytetty sitä, että näin voitaisiin vähentää ongelmallisiksi ja eriarvoistaviksi koettujen maksullisten valmennuskurssien merkitystä koulutukseen hakeutumisessa ja koulutuspaikan saamisessa. Kaupalliset valmennuskurssit ovat kasvava bisnes, ja sellaisilla aloilla kuten esimerkiksi kauppatiede, lääketiede ja oikeustiede niistä on tullut merkittävä osa koulutukseen hakeutumista ja opiskelijavalintoihin valmentautumista.
Uutta tietoa valmennuskursseista
Valmennuskursseille osallistumista ja niiden vaikutuksia on tutkittu vähän. Peruskuva on kuitenkin se, että hakijan sosiaalinen tausta vaikuttaa kurssille osallistumiseen, ja kurssin käyminen puolestaan parantaa mahdollisuuksia saada koulutuspaikka. Toisaalta on kysytty, hyödyttääkö valmennuskurssin käyminen eniten juuri niitä, joilla muutoinkin on esimerkiksi taustansa vuoksi periaatteessa paremmat pääsymahdollisuudet.
Valtioneuvoston tutkimushankkeessa Opiskelijavalinnat ja korkeakouluopintojen nopeuttaminen tehtiin kysely kevään 2016 yhteishaussa neljälle koulutusalalle (kasvatustiede, kauppatiede, lääketiede ja oikeustiede) hakeneille. Halusimme selvittää, ketkä osallistuvat valmennuskursseille ja miksi. Erityisesti kolmella viimemainitulla alalla osallistumisen tiedetään olevan vilkasta (Opiskelijatutkimus 2014), ja yleisessä keskustelussa esitetään, että näille aloille pääseminen suorastaan edellyttää valmennuskurssin käymistä. Tätä mielikuvaa ylläpitää joidenkin valmennusyritysten mainonta, joka lupaa lähes varman sisäänpääsyn (esim. HS 2012).
Kyselyymme vastanneista kaikkein yleisimmin valmennuskursseille olivat osallistuneet oikeustieteen hakijat (65 %) ja toiseksi vilkkaimmin kauppatieteiden hakijat (54 %). Lääketieteen hakijoista kurssille oli osallistunut vajaa puolet (47 %), mutta kasvatustieteiden opiskelupaikkaa hakeneista vain noin kolmannes.
Valmennuskurssit vahvistavat valikoitumista
Korkeakoulutukseen hakeutuvat ovat jo valikoitunutta joukkoa. Näyttäisi siltä, että valmennuskurssit edelleen vahvistavat tätä valikoitumista. Kuten oheisesta kuviosta nähdään, vanhempien koulutuksella on selvä vaikutus valmennuskurssille osallistumiseen: koulutusalasta riippumatta korkeasti koulutettujen lapset osallistuvat kurssille matalasti koulutettujen lapsia selvästi todennäköisemmin. Ero on suurin kauppatieteeseen pyrkivien ryhmässä ja pienin kasvatustieteiden opiskelupaikkaa hakeneilla.
Kuvio: Valmennuskurssille osallistuminen vanhempien koulutuksen mukaan
Eroa voidaan pitää tasa-arvon näkökulmasta samanlaisena ongelmana kuin korkeakoulutukseen valikoitumista ylipäätään. Valmennuskursseille osallistuvat siis muita useammin ne, jotka muutoinkin ovat todennäköisimmin korkeakouluopintoihin valikoituvia.
Myös osallistumattomuuden syyt kertovat hakijajoukon eriarvoisuudesta
Noin puolet niistä, jotka eivät olleet osallistuneet valmennuskurssille, piti yhtenä syynä sitä, ettei osallistuminen ollut taloudellisesti mahdollista. Myös tämä kertoo valmennuskurssitoimintaan sisältyvistä epätasa-arvoistavista elementeistä. Toinen osallistumattomuuden tärkeä syy on usko pärjäämiseen muutoinkin. Syy on valittu sitä todennäköisemmin, mitä parempi hakijan koulumenestys on ollut. Toisaalta koulumenestys on yhteydessä vanhempien koulutustasoon, eli koulutuspaikkaa ovat valmennuskurssia hyödyntäneiden ohella kärkkymässä ne ”hyväosaiset”, jotka luottavat omiin kykyihinsä.
Mikä on valmennuskurssin merkitys koulutuspaikan saamisessa, selviää myöhemmin. Kyselyyn vastanneiden arviot omasta valintakoemenestyksestään antavat kuitenkin jo viitteitä siitä, että valmennuskurssilla on vaikutusta. Kyselyssä valmennuskurssille osallistuneet nimittäin arvioivat valintakoemenestyksensä selvästi paremmaksi kuin ei-osallistuneet.
Lisälukemista:
Ahola, S. & Nurmi, J. 1998. Koulutusväylät, työmarkkinat ja valikoituminen. Opetusministeriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarja 54. Helsinki.
Ahola, S. & Kokko, A. 2001. Finding the Best Possible Students: student selection and its problems in the field of business. Journal of Higher Education Policy and Management 23(2), 191 – 203.
Kosunen, S., Haltija, N. & Jokila, S. 2015. Valmennuskurssit ja mahdollisuuksien tasa-arvo yliopistokoulutukseen hakeutumisessa. Kasvatus 46(4), 334-348.
Teksti: Sakari Ahola, Rita Asplund ja Pekka Vanhala
Kuvat: Riitta Supperi, Suomi-kuvapankki (kuvituskuva)
