Oikeusvaltiolliset vaatimukset alueidenkäytön viranomaisrooleille

Selvityksessä arvioidaan oikeusvaltiollisista lähtökohdista maakuntauudistuksesta johtuvia viranomaisten roolien muutoksia kaavoituksessa ja muussa alueidenkäytössä.

Maakuntauudistuksen tavoite selkeästä toimivallanjaosta valtion, maakunnan ja valtion välillä toteutuu hyvin kuntien ja maakuntien osalta, mutta valtion rooli muuttuu epäselväksi, jopa heikoksi. Lakiluonnoksen mukaan valtion perinteisiä alueidenkäytön valvontatehtäviä hoitavat pelkästään sektoriviranomaiset omilla toimialoillaan eikä millään taholla ole kokonaisvastuuta laillisuuden ja yleisten intressien turvaamisesta. Myös tehtävienjako valtion sektoriviranomaisten ja maakuntien välillä on monin osin epäselvä.

Oikeusvaltiollisista lähtökohdista tämä on ongelmallista, sillä valtiolla on vastuu laillisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisesta, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamisesta, kansainvälisten velvoitteiden noudattamisesta ja EU-oikeuden tehokkaasta toteuttamisesta silloinkin, kun tehtävät on lailla annettu itsehallinnollisille maakunnille ja kunnille. Valtion roolin muutos heijastuu myös tuomioistuimiin, kun niiden käsittelyyn tulee valituksia vain eri sektoriviranomaisilta, jolloin niissä käsitellään yhtä intressiä kerrallaan.

Selvityksessä esitetään, että alueidenkäytön yleinen laillisuuden ja yleisten intressien valvontatehtävä annettaisiin uudelle Valtion lupa- ja valvontavirastolle Luovalle. Luovalle kuuluu vastuuta myös muissa alueidenkäyttöön läheisesti liittyvissä asioissa, kuten luonnonsuojelu, rakennusperinnön suojelu ja ympäristönsuojelu.