Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus tarkasteli perustuslain reunaehtoja kuntien tehtävien eriytymiselle
Kuntien tehtävistä on Suomessa vakiintuneesti säädetty siten, että kaikilla kunnilla on ollut samanlaiset lakisääteiset velvoitteet riippumatta kuntien koosta ja esimerkiksi väestöpohjasta.
Aikaisemman tutkimuksen mukaan tällainen kaavamaisuus on johtanut sekä alueellisiin ongelmiin kuntien lakisääteisten tehtävien toteuttamisessa että vaihteluun kunnallisen itsehallinnon tosiasiallisessa merkityksessä. Myös perusoikeustutkimuksen piirissä on jo tuotu esiin sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteuttamisongelmia varsinkin väestömäärältään taantuvissa kunnissa.
Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimusryhmän toteuttamassa ”Yhtenäiskunnasta erilaistuviin kuntiin” -tutkimushankkeessa analysoitiin valtiosääntöoikeudellisia reunaehtoja kuntien tehtävien eriyttämiselle. Tällainen eriyttäminen saattaisi tarjota ratkaisuja nykyisin ilmeneviin ongelmiin.
Perustuslaki ei estä kuntien tehtävien eriyttämistä
Tutkimuksessa havaittiin, että Suomen perustuslaki ei estä lainsäätäjää säätämästä kuntien tehtävistä tavalla, jossa joidenkin kuntien tehtäväkenttä muodostuu muihin nähden erilaiseksi. Alueelliset erillisratkaisut muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja järjestettäessä ovat niin ollen valtiosääntöoikeudellisesti mahdollisia. Myös mahdollisesti perustettavien maakuntien tehtävien sääntelyssä voi olla kuntien tehtävien sääntelyä vastaavaa vaihtelua.
Kuntien tehtävien eriyttämiseen johtavan sääntelyn on kuitenkin vastattava vaatimuksia, joita perustuslaki muutoinkin asettaa kuntia tai kuntia suurempia itsehallintoalueita koskevalle taikka perusoikeuksien toteuttamisen kannalta merkitykselliselle lainsäädännölle.
Erillisratkaisuille oltava hyväksyttävät perusteet
Eriytymisestä johtuvalle ihmisten erilaiselle kohtelulle on ensinnäkin osoitettava perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet. Muun muassa pyrkimys edistää jokaisen oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin ja estää näiden oikeuksien vaarantuminen ovat tällaisia perusteita.
Perusoikeuksien toteutuminen on kuntien tehtäviä eriytettäessäkin turvattava lailla. Samalla on myös otettava huomioon kielellisten oikeuksien toteutuminen, jos järjestelyn seurauksena alueen suomen- tai ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada sote-palveluja omalla kielellään jäävät heikommiksi kuin jossain vaihtoehtoisessa aluejakomallissa.
Eriytyminen ei saa muodostua alueellisen itsehallinnon vähimmäisvaatimusten vastaiseksi
Kuntien eriytyminen ei myöskään saa muodostua kunnallisen ja muun alueellisen itsehallinnon vähimmäisvaatimusten vastaiseksi: Kuntien päätöksenteon kansanvaltaisuus on turvattava samoin kuin kuntien oikeus päättää itsenäisesti taloudestaan ja hallinnostaan. Eriytyvien kuntien tehtävistä ja kuntien yhteistoimintavelvoitteista on säädettävä lailla, ja kunnille on tehtäviä eriytettäessäkin taattava riittävät taloudelliset edellytykset suoriutua tehtävistään.
Yhtenäiskunnasta erilaistuviin kuntiin -raportti on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Julkaisun pysyvä osoite valtioneuvoston julkaisuarkistossa
Lisätietoja hankkeesta: professori Juha Lavapuro, Turun yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, p. 040 775 5190, julava(at)utu.fi
