Asumisen yhteisöllisyydestä hyvinvointia iäkkäälle

Ikääntyneiden asukkaiden yhteistä toimintaa ja sosiaalista kanssakäymistä voidaan lisätä erilaisilla asumisratkaisuilla ja asuinalueen kehittämisellä. Yhteisöllisyys tukee monin tavoin iäkkäiden hyvinvointia ja mielekästä elämää sekä kotona asuttaessa että palveluasumisessa.

Vanhat ihmiset viettävät suuren osan ajastaan omassa asunnossaan ja sen lähiympäristössä. Yli 400 000 yli 65-vuotiasta asuu yksin ja yksin asuminen lisääntyy edelleen iäkkään väestön keskuudessa. Yksinasuminen on ongelma silloin, kun terveys ja toimintakyky heikkenevät, eikä apua saa riittävästi. Tämä korostuu erityisesti yksinasuvilla muistisairailla ihmisillä, joita on yli 100 000.

Elämän yksityistymisen myötä samassa asuintalossa tai alueella asuvat ihmiset eivät useinkaan tapaa toisiaan luontevasti. Yhteisöllisen asumisen kehittäminen, monimuotoinen yhteistoiminta ja vapaaehtoistoiminnan kasvu kertovat tarpeista yhteisöllisempään arkeen.

Asuinympäristöjen esteettömyys ja lähietäisyydellä järjestettävä yhteinen toiminta ovat edellytys yhteisöllisyydelle silloin, kun toimintakyky on heikentynyt. Iäkkäiden ihmisten vaikutusmahdollisuudet asumisratkaisujen tuottamiseen tai asuinalueen yhteisöllisen toiminnan suunnitteluun ovat vielä vähäiset, vaikka sosiaalisilla suhteilla ja vuorovaikutuksella on suuri merkitys iäkkäiden hyvinvoinnille.

Tulevaisuuden asumisessa yhteisöllisyyttä kannattaa edistää määrätietoisesti lainsäädännössä, kehittämisohjelmissa, maakunnallisessa ja kunnallisessa päätöksenteossa sekä palvelutuotannossa.