Selvitys: Innovatiivisten julkisten hankintojen riskinhallintaan on olemassa monia keinoja
Kestävyysmurroksen ja muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämisessä avainasemassa ovat uudet ratkaisut ja teknologiat. Niihin sisältyy kuitenkin monenlaisia riskejä, joita on mahdollista hallita ja jakaa erilaisin keinoin, selviää 12. toukokuuta julkaistusta valtioneuvostolle laaditusta selvityksestä.
Innovatiivisten hankintojen hyötyjen ja riskien välinen tasapaino
Julkiset hankinnat nähdään keinona ottaa käyttöön ja levittää hyviä käytäntöjä erityisesti puhtaiden ratkaisujen markkinoilla, sosiaali- ja terveyspalvelusektoreilla sekä digitalisaation vauhdittamisessa.
Onnistuessaan innovatiiviset hankinnat parantavat julkisten palveluiden laatua, tuottavuutta ja kestävyyttä, sekä lisäävät hankinnoilla aikaansaatavaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Hyötyjen vastapainona ovat hankinnan riskit.
”Innovatiivisten hankintojen riskien hallinnassa on kyse hyötyjen ja riskien välisestä tasapainosta sekä niiden tarkoituksenmukaisesta jakamisesta osapuolten, tyypillisesti tilaajan ja toimittajan, kesken”, toteaa hankkeen johtaja, erikoistutkija Ville Valovirta VTT:ltä.
”Innovatiivisessa hankinnassa hankinnan kohteeseen voi sisältyä merkittävä määrä uuden ratkaisun kehitystyötä, jonka tulokset ovat epävarmoja. Riskinhallinnan lähtökohtana on hankintakohtainen riskien ja hyötyjen tarkastelu. Tältä pohjalta voidaan päättää, tavoitellaanko hankinnan riskien minimointia vai hyväksytäänkö hallittu riskinotto innovaatioihin sisältyvien hyötyjen saavuttamiseksi”, toteaa hankkeen erikoistutkija Matti Pihlajamaa VTT:ltä.
Tapaustutkimuksessa tunnistettiin riskejä ja niiden hallinnan keinoja
Selvityksessä tarkasteltiin erilaisten riskinhallinnan keinojen toimivuutta seitsemän tapaustarkastelun kautta, jotka edustavat kestäviä ja innovatiivisia hankintoja useilta eri toimialoilta.
Tehdyt tapaustutkimukset nostavat esiin lukuisia riskejä sekä niiden hallitsemiseksi ja pienentämiseksi tehtyjä toimenpiteitä. Hankinnan kohteeseen liittyvistä riskeistä merkittävin oli epävarmuus uuden tuotteen tai palvelun teknisestä toimivuudesta ja tavoiteltujen hyötyjen saavuttamisesta.
Tapausesimerkkien perusteella käytettävissä on jo useita keinoja riskien hallitsemiseksi ja jakamiseksi. Keinot voivat liittyä informaatioon, vuorovaikutukseen, hankintamalleihin ja sopimusehtoihin.
Esimerkkejä keskeisistä toimenpiteistä olivat osallistava hankinnan valmistelutyö ja varautuminen riittävän pitkään käyttöönottovaiheeseen, uuden ratkaisun pilotointi ja testaus, allianssimallin toimintatavat, sekä kehitystyön hankkiminen usealta toimittajalta rinnakkain. Useimmissa tarkasteluissa oli myös hyödynnetty ulkopuolista julkista rahoitusta.
Ketteryyttä rahoitukseen ja joustavuutta tukien jakautumiseen
Hankkeessa ehdotetaan kehittämistoimenpiteinä ketterää, innovaatiosetelin tyyppistä tukirahoitusta innovatiivisen hankinnan valmisteluun, joka täydentäisi olemassa olevaa Business Finlandin innovatiivisten julkisten hankintojen rahoitusta.
Esikaupallisten hankintojen toimintamallin laajemmaksi hyödyntämiseksi tulisi harkita kansallisen ohjelmallisen tuen muodostamista. Innovatiivisen ratkaisun käyttöönoton riskien jakamiseksi olisi tarve investointituelle, joka myönnettäisiin alasta riippumatta selvästi laatuaan ensimmäisiin toteutuskohteisiin, joissa on tavanomaista korkeammat teknologiset ja toiminnalliset riskit. Toinen mahdollinen tukimuoto voisi olla vaikuttavuusperusteinen investointituki kohteille, joilla on suuri potentiaalinen vaikuttavuus, kuten päästövähennys tai hyvinvointivaikutus. Investointitukiin voitaisiin sisällyttää lisäelementtinä riskitakuu, joka kohdistetaan tarkkaan yksilöityihin uuden teknologian soveltamiseen liittyviin riskeihin.
”Rahoitukseen liittyvien keinojen lisäksi osaamisen kehittämistä ja parhaiden käytäntöjen jakamista riskiä jakavista innovatiivisten hankintojen toteutustavoista tulee entisestään laajentaa ja syventää ja tilaajien yhteistyötä fasilitoida ja tukea”, toteaa erikoistutkija Katriina Alhola Suomen ympäristökeskuksesta. Tutkimus-, arviointi- ja vaikuttavuustiedolla on tärkeä roolinsa eri osapuolten riskien pienentämisessä.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n kanssa selvityksen toteuttivat Suomen ympäristökeskus SYKE, sekä asiantuntijat Ranunculus Oy:stä sekä Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy:stä.
Lisätietoja: erikoistutkija Ville Valovirta, VTT, p. 050 354 3280, ville.valovirta(at)vtt.fi ja erikoistutkija Katriina Alhola, SYKE, p. 029 525 1065, katriina.alhola(at)syke.fi
Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.
