Yhteiskehittämistilaisuus perjantaina 11.10.
Ilmastopolitiikan tulonjakovaikutuksiin liittyvä tutkimus

Tervetuloa yhteiskehittämään ilmastopolitiikan tulonjakovaikutuksiin liittyvän tutkimusteeman sisältöä. Tavoitteena on keskustella avoimesti ja vuorovaikutteisesti aiheeseen liittyvästä tutkimustarpeesta sekä keinoista ja mahdollisuuksista toteuttaa tutkimusta. Tilaisuuteen voi osallistua verkkolähetyksen kautta.

Tilaisuudessa pohditaan, millaisella tutkimusasetelmalla ja millaisin menetelmin voitaisiin tuottaa mahdollisimman politiikkarelevanttia empiiristä tutkimusta ilmastopolitiikan jakaumavaikutuksista mukaan lukien erilaiset tavat palauttaa esim. haittaverokertymät talouteen. Jakaumavaikutuksia koskeva tutkimus tulisi toteuttaa siten, että siinä käsiteltävät skenaariot ja vaihtoehdot olisivat yhteensopivia ja realistisia Suomen päästövähennystavoitteiden kanssa ottaen huomioon myös kustannustehokkuus.

Tilaisuudessa käytävää keskustelua hyödynnetään päätettäessä mahdollisesta syksyn 2019 aikana hakuun avattavasta valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan tietotarpeesta. Tietotarpeeseen vastaava tutkimus tulisi toteuttaa kesään 2020 mennessä. 

Tilaisuutta voi seurata verkkolähetyksen kautta osoitteessa: https://www.youtube.com/watch?v=hGux5Ieoo_I. Tilaisuudessa hyödynnetään Screen.io -työkalua, joka mahdollistaa kommentoinnin ja keskustelun myös etäyhteyden kautta. Osallistu keskusteluun osoitteessa: https://m30.screen.io/vnteas.

Tilaisuuden ohjelma:

klo 9:00–9:10 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, erityisasiantuntija Risto Alatarvas, valtioneuvoston kanslia

klo 9:10–9:20 Taustaa ilmastopolitiikan tulonjakovaikutuksien tutkimustarpeelle, Talousneuvoston pääsihteeri Pekka Sinko, valtioneuvoston kanslia

klo 9:20–10:15 Keskustelu tutkimustarpeesta, tutkimuskysymyksistä ja menetelmistä

• relevantit tutkimuskysymykset
• suhde muuhun tutkimukseen ml. kustannustehokkuus ja työllisyysvaikutukset
• soveltuvat menetelmät ja niiden kehittämistarve

klo 10:15–10:30 Yhteenveto ja jatkotoimenpiteet

Taustaa

Hallitus on asettanut ilmastopoliittisen tavoitteen täydestä hiilineutraalisuudesta vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on vaativa ja edellyttää ilmastopoliittisten toimien merkittävää vahvistamista rakenteellisen muutoksen aikaansaamiseksi. Yksi keskeinen kysymys on, miten tavoitteisiin päästään mahdollisimman kustannustehokkaasti. Toinen, vähemmälle huomiolle jäänyt kysymys liittyy kustannusten jakautumiseen kansalaisten kesken. Kokemukset maailmalta osoittavat, että tulonjakovaikutukset heijastuvat ilmastopolitiikan legitimiteettiin ja niiden huomioon ottamien voi olla edellytys politiikan laajapohjaiselle kannatukselle.

Ilmastopolitiikka vaikuttaa eri yksilöihin ja kansalaisiin eri tavoin riippuen siitä, millaisia tuotantoresursseja he omaavat, millainen on heidän kulutuskorinsa ja millaiset edellytykset heillä on sopeuttaa kulutuksensa rakennetta. Vallitsevan käsityksen mukaan perinteiset ilmastopolitiikan keinot, kuten hiiliperustaiset verot, ovat lähtökohtaisesti regressiivisiä eli kuormittaisivat suhteessa enemmän pienituloisia kansalaisia. Regressiivisyyttä voidaan kuitenkin kompensoida palauttamalla ainakin osa verotuotosta kotitalouksille. Kompensaatioiden mitoitus ja kohdistaminen vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiseksi tulonjakovaikutukset kokonaisuudessaan muodostuvat. Myös tuotannontekijätulojen kautta tulevat vaikutukset voivat ainakin periaatteessa vähentää toimien regressiivisyyttä.

Ilmastopolitiikan vaikutus tulo- ja hyvinvointieroihin näyttäisi siis riippuvan toteutustavasta ja mitoituksesta ja olevan viime kädessä empiirinen kysymys. Politiikkatoimien suunnittelua ja mitoitusta varten olisi tärkeää saada mahdollisimman luotettavaa ja Suomen aineistoon perustuvaa empiiristä tietoa eri politiikkavaihtoehtojen jakaumavaikutuksista. Ilmastotoimien tulonjakovaikutuksia on Suomessa tutkittu suhteellisen vähän. Taustalla lienee osittain yksityiskohtaisen tarkastelun edellyttämän mallikehikon puuttuminen. Muissa maissa ilmastopolitiikan jakaumavaikutuksia on tutkittu esim. yleisen tasapainon mallien ja mikrosimulointimallien yhteiskäytön avulla, johon Suomessakin saattaisi olla valmiutta ja edellytyksiä.