Ohjauskeinot ravinteiden kierrätyksen edistämiseen (OHRAKE)

Hankkeen perustiedot

Kesto: 6/2025–6/2026

Kiertotalouden periaate on tehostaa materiaalikiertoja, jotta luonnonvarojen käyttöä ja ihmistoiminnan tuotannon ja kulutuksen aiheuttamia päästöjä voidaan vähentää. Ravinteiden kierrätys on osa kiertotaloutta ja keskittyy erityisesti pääravinteisiin, typpeen ja fosforiin. Ravinteiden merkittävin käyttökohde on ruuantuotannossa lannoitteina, mutta niitä tarvitaan myös mm. monissa teollisissa prosesseissa. Ruokaketju koostuu niin alkutuotannosta kuin ruuanjalostuksesta ja -kulutuksestakin. Ketjun eri vaiheissa muodostuviin jätteisiin ja sivuvirtoihin päätyy merkittäviä määriä ravinteita, jotka ympäristöön hallitsemattomasti päätyessään aiheuttavat haitallisia ympäristövaikutuksia. Samalla menetetään arvokkaita resursseja ja heikennetään mahdollisuuksia korvata ensiömateriaaleja uusiomateriaaleilla. Ravinteiden kierrätyksen tarve onkin jatkuvasti ympäristö- ja resurssitehokkuussyistä kasvanut.

Ravinteiden kierrätys on enenevässä määrin myös huoltovarmuus- ja omavaraisuuskysymys. Lannoitteiden tuotanto on keskittynyt paljolti maihin, joilla on louhittavia resursseja (fosfori) ja/tai runsaasti fossiilista energiaa (typpi). Monet näistä maista ovat poliittisesti epävakaita, kuten merkittävä lannoitteiden tuottaja Venäjä. Maailman poliittinen tilanne vaikuttaa myös Suomen lannoitetarjontaan ja -hintaan. Ravinteiden kierrätys voi onnistuessaan vähentää riippuvuutta tuontilannoitteista ja siten myös maailman politiikan muutoksista.

Suomi on pyrkinyt jo kauan edistämään ravinteiden kierrätystä, ja aihe on sittemmin noussut yhä tärkeämpään rooliin myös EU- ja Itämeritasolla. Ravinteiden kierrätykseen on varattu rahoitusta valtion budjetissa useiden hallituskausien aikana. Petteri Orpon hallitusohjelmassa panostus on kohdennettu erityisesti Saaristomeren valuma-alueelle. Yhteisinä tavoitteina yli vuosien on ollut vähentää ravinnekuormitusta vesistöihin ja luoda uutta liiketoimintaa ravinteiden kierrätyksen avulla. Tärkeitä viime vuosina jo käytettyjä ohjauskeinoja ovat mm. Fosforiasetus (64/2023), Laatuasetus (964/2023), erilaiset investointi- ja hanketuet ja ravinnekiertotuki.

Monista toimenpiteistä ja kannustimista huolimatta ravinteiden kierrätys etenee yhä toivottua hitaammin ja kierrätyslannoitevalmisteiden käyttö on vähäistä. Lannan uudelleenjako lähitilojen kesken on tärkeä lisättävä toimenpide, mutta myös lannan keskitetympää prosessointia kierrätyslannoitevalmisteiksi tarvitaan. Lisäksi muiden sivutuotteiden jalostusastetta täytyy nostaa. Tärkeimpiä tuotannon pullonkauloja on yhä taloudellinen kannattavuus. Se tarvitsee tuekseen toimivat markkinat ja aitoa kysyntää, johon kohdentuvia ohjauskeinoja on toistaiseksi ollut tuotantoa vähemmän. Tärkeää on myös edellyttää biokaasutuotannolta toimenpiteitä ravinteiden kierrätykseen energiapanostusten rinnalla. Etenkin lantaa mädätettäessä kannattavuuden tukeminen ja kattavien ravinteiden kierrätyksen ratkaisujen edellyttäminen nousevat erityisen tärkeiksi.

Hankkeen päätavoite on selvittää uusien ohjauskeinojen käyttöönoton ja nykyisten ohjauskeinojen tehostamisen mahdollisuuksia edistää ravinteiden kierrätystä Suomessa.

Jotta arviointia voidaan tehdä, on tunnettava toimialan nykytila sekä jo käytössä olevat ohjauskeinot ja niiden vaikuttavuudet hyvin. Hankkeessa uudet ohjauskeinot sovitetaan olemassa olevaan tilanteeseen ja arvioidaan niiden kykyä luoda haluttua muutosta sekä erikseen että erilaisina ohjauskeinojen yhdistelminä. Aiemman selvityksen mukaisesti odotettavissa edelleen on, ettei mikään yksittäinen ohjauskeino tuo haluttua muutosta, vaan systeemitason muutoksen toteutumiseen tarvitaan monia, tosiaan täydentäviä toimenpiteitä. Tämän vuoksi hanke tarkastelee ravinteiden kierrätystä yli sektorirajojen ja rakentaa kattavan kuvan kierrätyksen kokonaisuudesta ml. eri ohjauskeinojen vaikutukset sen eri osa-alueisiin ja toiminnanharjoittajiin sekä ja erilaisina yhdistelminä sen kokonaistoimintaan.

Uusista ohjauskeinoista tavoitteena on tarkastella jakelu- tai käyttöosuusvelvoitteet, verotus, vaikuttavuusperusteiset rahoitusmallit, laatujärjestelmät ja muut valmisteiden laatuun liittyvät toimenpiteet (kuten ei-enää-jätettä-kriteerit), minkä lisäksi selvitetään olemassa olevien tukien kehittämistä (esim. CAP- ja investointituet) sekä erilaisten ohjauskeinojen yhdistelmiä. Huomiota kiinnitetään siihen, että ohjauskeinot kohdentuvat sekä kierrätyslannoite-valmisteiden tuotantoon että kysyntään, sillä toista ei ole ilman toista ja toistaiseksi kysynnän motivointi on jäänyt ohjauskeinoissa vähäisemmälle huomiolle. Työssä huomioidaan myös se, että lannan tehokkaammassa kierrätyksessä ei välttämättä aina tarvita prosessointia lannoitevalmisteiksi, vaan myös raakalannan tai tilatason lannan prosessoinnin lopputuotteiden tehokkaalla käytöllä voidaan vaikuttaa sen ravinteiden kiertoon. Sen sijaan suuremman mittakaavan prosessoinnissa, raaka-aineesta riippumatta, jalostusaste on olennainen ravinteiden tehokkaan kierrätyksen kannalta. Ohjauskeinojen on pystyttävä edistämään ravinnepitoisten raaka-aineiden jalostamista loppukäyttäjien tarpeisiin soveltuviksi, turvallisiksi ja logistisesti toimiviksi lannoitevalmisteiksi tai muiksi ravinnetuotteiksi, joiden avulla alueellisia ravinneylijäämiäkin saadaan purettua.

Ota yhteyttä:

johtava asiantuntija Sari Luostarinen, Luonnonvarakeskus, p. 040 355 7028, etunimi.sukunimi(at)luke.fi