Hankkeen perustiedot
Kesto: 3/2026–12/2027
Pelastustoimella on keskeinen rooli yhteiskunnan turvallisuuden ja hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Ala tuottaa huomattavia hyötyjä yksilöille, yhteisöille ja kansantaloudelle, mutta näiden hyötyjen näkyväksi tekeminen ja mitattavuus ovat jääneet jälkeen muista hyvinvointialueiden palvelusektoreista. Tällä hetkellä vaikuttavuuden arviointi on hajanaista, menetelmiltään eriytynyttä ja tietopohjaltaan epätasaista: mittaaminen painottuu usein tuotoksiin (suoritteisiin), eikä systemaattisesti tavoita toiminnan pitkän aikavälin yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten vältettyjä henkilövahinkoja, omaisuusvahinkoja tai häiriöitä yhteiskunnan kriittisissä toiminnoissa.
Vuonna 2024–2025 toteutetussa Pelastusopiston ja sisäministeriön esiselvityksessä Pelastustoimen palveluiden vaikuttavuuden mittaaminen osana hyvinvointialueita kartoitettiin pelastusalan vaikuttavuustyön nykytila, mittaamiskäytännöt ja kehittämistarpeet. Esiselvitys loi perustan laajemmalle vaikuttavuustiedon kehittämiselle ja osoitti, että pelastusalan toiminnan yhteiskunnallinen vaikuttavuus voidaan todentaa vain, jos käytössä on yhteisesti määritellyt tavoitteet, mittarit ja tietopohja. Raportin mukaan työ on edennyt pisimmälle onnettomuuksien ehkäisyssä, mutta varautumisen ja väestönsuojelun osalta kehittämistarpeet ovat merkittäviä. Yhtenäisen kansallisen mittariston puute heikentää vertailtavuutta ja vaikeuttaa resurssien perustelemista vaikuttavuusnäkökulmasta.
Esiselvityksessä korostettiin viittä kehittämissuuntaa, jotka ovat myös tämän hankkeen lähtökohtia:
- Yhtenäinen tietopohja ja toimivat tiedonhallintajärjestelmät (PRONTO, OEJ/Kivijalka)
- Vaikuttavuustiedon kytkeminen ohjausjärjestelmään (informaatio- ja tulosohjaus)
- Kustannusvaikuttavuuden ja yhteiskuntataloudellisten hyötyjen arviointi päätöksenteossa
- Asiakas- ja ilmiölähtöisyys vaikuttavuuden arvioinnin periaatteina
- Valtakunnallinen koordinointi ja ohjaus, joka varmistaa mittariston vertailukelpoisuuden
Tässä hankkeessa vaikuttavuuden mittaaminen ankkuroidaan oikeudelliseen ja hallinnolliseen kehykseen: palvelunjärjestäjän omavalvontavelvoitteet ja yleiset asianhallintavelvoitteet tarjoavat perustan, jolla vaikuttavuustietoa voidaan tuottaa osana normaalia toimintaa ilman uusia, päällekkäisiä ohjausmekanismeja. Kun vaikuttavuusindikaattorit integroidaan olemassa oleviin prosesseihin, hyvinvointialue voi saada luotettavaa ja säännöllistä oman toiminnan vaikuttavuustietoa palvelujen järjestämisvastuun toteutumisen arviointiin. Samat tiedot voidaan aggregoida valtakunnalliselle tasolle, jolloin ohjauksessa ja rahoituspäätöksissä hyödynnettävä tieto on vertailukelpoista ja johdonmukaista.
Hanke vastaa valtioneuvoston tietotarpeeseen ja operationalisoi esiselvityksen suositukset: se yhdistää oikeudellisen jäsennyksen, tieteellisen ja kansainvälisen näyttöperustan sekä laskennallisen mallinnuksen yhtenäiseksi vaikuttavuusmittaristoksi, joka palvelee sekä hyvinvointialueiden tiedolla johtamista että valtakunnallista ohjausta.
Hankkeen päätavoitteena on kehittää ja testata mitattavissa oleva viitekehys, jolla pelastustoimen palveluiden vaikuttavuus ja suorituskyky voidaan arvioida systemaattisesti hyvinvointialueiden lainsäädännöllisten reunaehtojen ja omavalvonnan kontekstissa. Tavoitteena on tuottaa tietoa, joka mahdollistaa palveluiden tehokkaamman kohdentamisen yhteiskunnallisen hyödyn maksimoimiseksi annetuilla resursseilla.
Ota yhteyttä:
professori Riku Neuvonen, Tampereen yliopisto, p. 050 318 7447, etunimi.sukunimi(at)tuni.fi
