Hankkeen perustiedot
Kesto: 5/2026–1/2027
Rikollisuuden määrän ja laadun muutosten luotettava ennustaminen olisi yhteiskunnallisesti tärkeää, jotta tehokkaalle rikoksentorjunnalle ja kriminaalipolitiikan painotusten tietopohjaiselle suuntaamiselle olisi paremmat edellytykset. Tehtävä on kuitenkin vaikea muun muassa siksi, että keskeiset rikollisuutta mittaavat tietolähteet eivät tavoita kaikkea rikoskäyttäytymistä, vaan ainoastaan viranomaisten tietoon tulleen osan siitä. Toisaalta yhä kansainvälistyvässä ja verkottuneessa maailmassa vaikutusmekanismit ovat todennäköisesti muuttuneet monimutkaisemmiksi. Suomessa aihetta koskevaa tutkimusta on tehty vähän, mutta kansainvälisessä tutkimuskentässä uutta tutkimusta julkaistaan jatkuvasti. Jotta rikollisuuden ennakointia voitaisiin tehdä parhaiden mahdollisten käytänteiden mukaisesti, tarvitsemme systemaattisesti koottua ja analysoitua tietoa kansainvälisesti parhaiksi havaituista ennuste- ja ennakointimenetelmistä.
Hankkeen päätavoitteina on:
- tuottaa kokonaiskuva rikollisuuden ennakointimenetelmistä,
- arvioida Suomen mahdollisuuksia ja tarpeita niiden hyödyntämisessä sekä
- laatia konkreettiset suositukset siitä, miten rikollisuuden ennakointia voidaan Suomessa vahvistaa osana päätöksentekoa, politiikkavalmistelua ja viranomaistoimintaa.
Ensimmäisen tavoitteen osalta hankkeen keskeisenä tehtävänä on laatia viimeisimpään tutkimustietoon perustuva kirjallisuuskatsaus ja luokittelu kansainvälisesti testatuista ja käytössä olevista menetelmistä, joilla pyritään ennustamaan rikollisuuden kehitystä.
Toisena tavoitteena on konkreettisesti arvioida mahdollisuuksia rikollisuuden ennakointiin Suomessa: millaisia tietolähteitä, rekistereitä, seuranta-aineistoja ja mahdollisia ennustetekijöitä on käytettävissä, miten hyvin ne soveltuvat eri menetelmille ja mitä niiden keskeiset rajoitteet ovat. Lisäksi asiantuntijahaastattelujen ja työpajojen avulla tunnistetaan keskeiset ennakointitarpeet.
Kolmanneksi hankkeessa yhdistetään menetelmäkartoitus, suomalaisen aineistopohjan mahdollisuudet ja asiantuntijatieto kokonaisarvioksi siitä, millaiset ennakointimenetelmät tai menetelmäyhdistelmät soveltuvat parhaiten Suomen toimintaympäristöön. Samalla arvioidaan, miten eri rikosilmiöiden välisiä yhteyksiä voidaan tunnistaa ja mallintaa, millä tavoin menetelmiä kannattaa yhdistää eri aikahorisonteilla ja millaisia kehittämistoimia ennakointikyvykkyyden vahvistaminen edellyttää. Tämän pohjalta laaditaan käytännönläheinen suosituskehikko siitä, mitä menetelmiä Suomessa kannattaa hyödyntää, mitä tietoperustaa niiden käyttö vaatii, missä ovat suurimmat kehittämiskohteet ja miten rikollisuuden ennakointi olisi tarkoituksenmukaista kytkeä osaksi olemassa olevia tietotuotannon ja päätöksenteon rakenteita.
Ota yhteyttä:
Kriminologian professori Mikko Aaltonen, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 572 2121, mikko.e.aaltonen(at)uef.fi
