Hankkeen perustiedot
Kesto: 3/2026–3/2027
Rahoituksessa ja kansainvälisessä kaupassa käytettävien instrumenttien oikeudellinen kehys on jäänyt ajastaan jälkeen. Uusien teknologioiden vauhdittama digitalisaatio mahdollistaisi paperipohjaisten rahoitus- ja maksuinstrumenttien sähköistämisen tavalla, jota Suomen siviilioikeudellinen nykysääntely ei salli. Etenkin erilaisten arvopapereiksi lukeutuvien instrumenttien vaihdantakelpoisuuteen eli niiden haltijan tai saajan tietynasteiseen suojaan kolmansia tahoja kohtaan liittyy oikeudellista epävarmuutta. Tällaisia esineoikeudellisia saantoriskejä ei voida eliminoida sopimuksin, vaan se edellyttää lainsäädäntötoimia. Sähköisten arvopapereiden käyttöönottoa Suomessa jarruttaa myös täytäntöönpano- ja prosessisääntely, joka edellyttää tiettyjen arvopapereiden osalta alkuperäisten fyysisten saamistodisteiden liittämistä ulosotto- ja haastehakemuksiin.
Digitalisaation hyödyistä ollaan laajasti yksimielisiä. Raskaat, paperipohjaiset prosessit haittaavat erityisesti kansainvälistä kauppaa. Yksi viennin tai tuonnin transaktio voi sisältää kymmeniä asiakirjoja ja niiden sisältämän tiedon manuaalinen käsittely aiheuttaa yrityksille, pankeille ja viranomaisille tarpeettomia kustannuksia ja on altis virheille ja väärinkäytöksille.
Sähköisten arvopaperien vaihdantaa ja vakuuskäyttöä koskevan lainsäädännön kehittämiselle on nyt poikkeuksellisen otollinen ajankohta. Kansainväliset järjestöt ovat viime aikoina julkistaneet tällä alalla useita tärkeitä mallilakeja ja periaatekokoelmia. Instrumenteista merkittävin on UNCITRALin sähköisesti siirrettäviä asiakirjoja koskeva mallilaki (Model Law on Electronic Transferable Records, 2017, ”MLETR”) . Useat maat ovat jo sisällyttäneet mallilain vaatimukset lainsäädäntöönsä ja sen täytäntöönpanoa valmistellaan muun muassa Ruotsissa. Suomen kannalta MLETR:in käyttöönotto mahdollistaisi myös muiden sähköisiin arvopapereihin liittyvien oikeudellisten kysymysten tarkastelun. Keskeisintä olisi velkakirjalain (622/1947) sääntelyn ja periaatteiden aineellisen soveltamisalan selvittäminen ja kehitystarpeiden kartoittaminen yhdessä täytäntöönpanosääntelyn kanssa. Tämä on tärkeää, jotta arvopaperisääntely mahdollistaisi uusien digitaalisten instrumenttien ja järjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton myös Suomessa.
Hankkeen päätavoitteena on selvittää, kuinka Suomen arvopapereita koskevia oikeussääntöjä tulisi kehittää, jotta ne mahdollistaisivat sekä nykyisten että tulevaisuudessa kehitettävien arvopapereiden taloudellisesti tehokkaan hyödyntämisen teknologianeutraalisti. Tutkimuksen painopiste on erilaisten sähköisten arvopaperien vaihdantakelpoisuudessa eli esineoikeudellisissa kysymyksissä. Lähtökohtaisena oletuksena on, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää keskeisten kansainvälisten verrokkiesimerkkien mukaisesti mahdollistavaa lainsäädäntöä, joka tunnistaa erinäisten sähköisten kuljetusasiakirjojen ja muiden arvopapereiden oikeudellisen ja toiminnallisen vastaavuuden paperimuotoisten vastineidensa kanssa.
Hankkeen tarkoitus on palvella mahdollisten tulevien lainvalmisteluhankkeiden tarpeita sekä tuottaa tarvittavaa tietopohjaa alaa koskevien tulevien EU-säädösten ja kansainvälisten sopimusten valmisteluun osallistumiseen. Hankkeen loppuraportissa esitetään luonnos tarvittavista lainsäädäntömuutoksista. Hankkeen osatavoitteisiin kuuluvat sääntelyn nykytilan kartoittaminen, vertailu keskeisiin kansainvälisiin ja Euroopan unionin instrumentteihin, vertailu keskeisiin verrokkimaihin, muutostarpeiden kartoitus, toteutusvaihtoehtojen arviointi ja punninta sekä vaikutusarviointi.
Ota yhteyttä:
Apulaisprofessori Heikki Marjosola, Helsingin yliopisto, p. 044 750 5601, etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi
