Hankkeen perustiedot
Kesto: 3/2026–8/2027
Perheväkivalta on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka pahimmillaan johtaa uhrin tai uhrien kuolemaan. Aiempi tutkimuskirjallisuus osoittaa selvästi, ettei vakava perheväkivalta ilmiönä ole satunnaista tai ennakoimatonta, vaan se kytkeytyy systemaattisesti tunnistettaviin riskitekijöihin ja kehityskulkuihin. Tästä huolimatta vakavan perheväkivallan varhainen tunnistaminen ja ehkäisy on käytännössä vaikeaa, ja tutkimuksissa on tunnistettu merkittäviä puutteita viranomaisten ja muiden toimijoiden kyvyssä tunnistaa perheväkivaltaa tarkoituksenmukaisesti ja lain edellyttämällä tavalla.
Toimivan rikoksentorjunnan lähtökohta on sen perustuminen todelliseen ja tarkoituksenmukaiseen käsitykseen kohteena olevan rikollisuuden muodon luonteesta ja syyrakenteesta. Sekä tutkimuskentällä että käytännön rikoksentorjunnassa perheväkivallan ymmärtämisen ja tehokkaan ehkäisyn ydinhaasteet kiteytyvät väkivallan yleispiirteiden (geneerisyys) ja erityispiirteiden (spesifisyys) väliseen ristipaineeseen sekä siihen, miten nämä piirteet kyetään tunnistamaan. Lisäksi tutkimuksissa korostuu perheväkivallan monimuotoisuus ja terve välttää yksinkertaistavia selitysmalleja, jotka olettavat perheväkivallan monoliittiseksi ilmiöksi. Vakavan perheväkivallan tehokas torjunta edellyttää, että erilaisia väkivallan selitysmalleja integroidaan tarkoituksenmukaisella, empiriaa vastaavalla tavalla. Tällaiseen kokonaisvaltaiseen ja laaja-alaiseen ymmärrykseen perustuva ehkäisy ja torjunta edellyttävät tieteellistä tutkimusta, joka tapahtuu kiinteässä vuorovaikutuksessa väkivallan parissa työskentelevien käytännön toimijoiden kanssa.
Hankkeen ensimmäinen päätavoite on muodostaa jäsennetty kokonaiskuva vakavan perheväkivallan muodoista ja mekanismeista Suomessa siten, että tarkastelu integroi sekä perheväkivallan geneeriset piirteet (esim. päihteet, kasautuva huono-osaisuus ja väkivallan kasautuminen) että erityiset piirteet (erityisesti kontrolliin kytkeytyvä väkivalta, kuten pakottava kontrolli ja kunniaan liittyvät väkivallan muodot). Empiirisen jäsennyksen kautta tutkimuksen tavoitteena on esittää, millaisina alatyyppeinä vakava perheväkivalta ilmenee ja miten se suhteutuu lapsiin ja aikuisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin.
Hankkeen toinen päätavoite on tuottaa tietoa vakavaa perheväkivaltaa edeltävistä eskalaatiopoluista ja varhaisen tunnistamisen paikoista sekä siitä, miten nykyiset käytännöt tukevat tai estävät väkivallan varhaista tunnistamista. Hankkeessa analysoidaan, missä vaiheissa ja millaisin merkein riski tulee näkyviin viranomaisja palvelujärjestelmässä, ja missä kohdin puuttuminen voi katketa tai viivästyä. Erityisen kiinnostuksen kohteena on se, missä määrin vakavan väkivallan riski olisi ollut tunnistettavissa jo olemassa olevan tiedon perusteella, ja millaiset osaamis-, tiedonkulku- ja yhteistyöhaasteet heikentävät varhaista tunnistamista.
Hankkeen kolmas päätavoite on vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa tuottaa näyttöön perustuvat ja käytännössä sovellettavat suositukset vakavan perheväkivallan ehkäisyn ja torjunnan kehittämiseksi. Tavoitteena on vahvistaa toimijoiden kykyä tunnistaa väkivallan erilaisia muotoja ja kohdentaa ehkäisevät ja puuttuvat toimet vaikuttavammin. Lisäksi hankkeessa arvioidaan empiiristen tulosten valossa pakottavan kontrollin mahdolliseen kriminalisointiin liittyviä keskeisiä puoltavia ja vastustavia näkökohtia.
Ota yhteyttä:
Tutkijatohtori Maiju Tanskanen, Helsingin yliopisto, p. 040 589 3237, etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi
