Blogi: Tieto käyttöön!

Tieteen ja politiikan välisestä vuoropuhelusta uusia keinoja arktisen politiikan muovaamiseen

Lassi Heininen Julkaisupäivä 28.11.2016 15.42 Blogit

Alkusyksyn NordArc2016-seminaarissa keskusteltiin ja pohdittiin arktisen alueen kehittämistä pohjoiseurooppalaisesta näkökulmasta ja pääosin yhteispohjoismaisin voimin. Keskustelujen alla olevien teemojen kirjo oli runsas geopoliittisesta vakaudesta saastumisen ja ilmastomuutoksen kautta kestävään kehitykseen ja ihmisen terveyteen. Tavoitteena oli tieteen ja politiikan välisen interaktiivisen vuoropuhelun ja avoimen keskustelun kautta löytää ”pohjoismaisuudesta” ja pohjoismaisesta yhteistyöstä sekä substanssisisältöä että uusia menetelmiä, jotka voisivat hyödyntää arktisen alueen politiikan muovaamista ja hallintajärjestelmiä.

Oma tehtäväni oli alustaa ja vetää keskustelut, joiden keskiössä olivat pohjoismainen rauha, joustavuus ja sopeutuminen sekä terveys ja hyvinvointi. Keskustelu jokaisessa kolmessa teemaistunnossa oli vilkasta ja mikä tärkeintä, keskustelijat olivat aktiivisia, mikä takasi sen, että keskusteluissa nousi esiin useita tärkeitä näkökulmia sekä tuoreita ja ennakkoluulottomia ajatuksia siitä, miten yhteispohjoista yhteistyötä arktisissa asioissa voisi edelleen kehittää.

Läpileikkaavana teemana kaikkien keskusteluiden välillä oli kysymys toimijoista ja toimijatasoista sekä siitä, ketkä todellisuudessa ovat mukana politiikkaa valmistelevissa prosesseissa ja poliittisessa päätöksenteossa?

Arktinen vakaus - pohjoismainen rauha

Ensimmäisen keskustelun teemana oli poliittinen vakaus ja rauha, ja konkreettisesti miten arktisella alueella vallitsevaa yhteistyöhön perustuvaa geopoliittista vakautta voitaisiin syventää. Taustalla on yhteispohjoismaiseen malliin perustuva ”pohjoismainen rauha”, jonka sanotaan olevan ihmisten kannalta maailman paras. Voimmeko siirtyä, ja miten, poliittisesta vakaudesta - joka on keino, ei päämäärä itsessään - rauhanomaiseen muutokseen, vai onko niin että pohjoismaisen rauhan traditiot eivät läpäise nyt pinnalle nousseita voimapolitiikan realiteetteja?     

Keskustelussa nousi esille, että epäilyistä huolimatta pohjoismainen rauha ja arktisen alueen vakaus eivät ole järkkyneet. Tilanteen ylläpitämiseksi meidän tulisi jatkaa ja syventää pohjoismaista yhteistyötä mutta samalla olla varovaisia, ettemme ole liian optimistia yhteistyön säilymisen suhteen. Meidän tulisi pohtia enemmän sitä, miten voimme saada mukaan eri toimijatasot, kuten paikallis- ja aluetasot sekä kansalaisyhteiskunnan.

Keskustelussa pohdittiin myös, miten voisimme viedä pohjoismaista rauhan viestiä eteenpäin ja tarjota vaihtoehtoisia toimintamalleja esimerkiksi Atlantin toiselle puolelle. Myös Venäjä on hyvä pitää mukana ja huomioida Venäjän eri tasojen ja toimijoiden intressit, sillä myös venäläiset tarvitsevat pohjoista yhteistyötä.

Puhuttaessa pohjoismaisesta yhteistyöstä tai rauhasta / turvallisuudesta muistutettiin, että on olemassa useita eri toimijoita ja toimijatasoja valtiosta alueellisen tason kautta yksilöön. Alueellinen taso voi yleensä vain toivoa rauhaa ja vakautta, kun taas valtio-tason toimijoilla on siihen toiminnalliset välineet kuten erilaiset kansainväliset sopimukset ja taloudelliset ”työkalut”.

Myös käytettyjen metodien tärkeys korostui yhteistyön edistämisessä. Esimerkiksi kulttuurinen ajatustapa on tärkeä, ja siinä yksi tärkeimmistä yhteistyön tasoista ovat yksilöt. Pohjoismaiden kansalaisten tulisi ymmärtää muita kulttuureja ja heidän ajattelutapojaan. Pohjoismaisessa yhteistyössä voisi myös hyödyntää enemmän jo olemassa olevia verkostoja, kuten esimerkiksi tieteelliset temaattiset verkostot ja Arktinen yliopisto, ja niille pitäisi voida antaa enemmän resursseja.

Joustavuus ja sopeutuminen

Toisen keskustelujakson teema liittyi arktisen alueen kykyyn joustaa ja sopeutua globaalien muutosten ja moniulotteisten haasteiden edessä. Keskustelun alussa korostettiin kahta asiaa tätä tematiikkaa pohdittaessa: Ensinnäkin, olisi todella tärkeää erottaa toisistaan käsitteet joustavuus / sitkeys (resilience) ja sopeutuminen / sopeutumiskyky (adaptability / adaptation). Edelleen pitäisi kehittää parempia tapoja mitata kapasiteettia ja sopeutumista, kuten esimerkiksi pohtia onko koulutus yksi tällainen mittari. Aiheeseen liittyvässä tutkimuksessa toivottiin käytettävän enemmän yhteisöjä osallistavia menetelmiä. Toisekseen, olisi mietittävä mitä kohtaan tai vastaan meidän tulisi olla joustavia, ja mitkä ovat sopeutumisen normatiiviset tavoitteet. Arktisen neuvoston toivottiin tekevän jotain ensimmäisen asian suhteen, ja jälkimmäistä Suomi voisi pohtia enemmän Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudellaan 2017-2019.

Jotta ymmärtäisimme joustavuutta ja palautuvuutta, meidän tulee ymmärtää myös paikallisia yhteisöjä ja rakentaa joustavuutta yhteisölähtöisesti. Meidän pitäisi myös kysyä, ovatko paikalliset yhteisöt halukkaita itse sopeutumaan ja haluavatko he muutosta? Ylipäätään on tärkeää muistaa myös väestön monimuotoisuus ja että ihmisten mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon eroavat suuresti eri puolilla arktista aluetta.

Saamme myös erilaisia näkemyksiä riippuen siitä keskitymmekö paikallis-, alueelliseen tai valtiolliseen tasoon. Yhtäältä pitäisi keskittyä enemmän alueelliseen suunnitteluun, jossa tulisi huomioida erilaiset intressit, ja toisaalta voisimme vaihteeksi kehittää menetelmiä, jotka keskittyvät tukemaan paikallista. Tässä suhteessa Pohjoismaat voisivat olla edelläkävijöitä.

Arktinen on nykyään globaali, joten olennaista on paikallisen ja globaalin välinen yhteys. Kestävän kehityksen ryhmät Arktisessa neuvostossa voisivat olla hyvä keino saattaa yhteen paikalliset, alueelliset ja globaalit toimijat yli valtiotason.

Ihmisen terveys ja hyvinvointi

Keskustelussa, jonka keskiössä oli ihmisen terveys ja hyvinvointi, todettiin pohjoismaisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän olevan yksi maailman parhaista, joskaan ei täydellinen. Positiivista järjestelmässä on se, että se kattaa laajasti monia alueita ja aspekteja. Lisäksi kaikissa pohjoismaissa on kohtuullisen hyvä infrastruktuuri.

Pohjoismaisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä nähtiin olevan yhä edelleen kuitenkin myös useita unohdettuja ja vaiettuja asioista, kuten mielenterveysongelmat, itsemurhat ja muu väkivalta. Myös kehitys kohti terveys- ja sosiaalihuollon yksityistämistä huolestuttaa tällä hetkellä. Edellä mainittujen asioiden ohella iso ongelma järjestelmässä ovat marginaaleissa elävien ryhmien lisääntyminen, ja heidän tarvitsemat uudenlaiset palvelut. Järjestelmässä on myös olemassa suuria tiedonaukkoja koskien arktisen alueen alkuperäiskansoja. Meidän tulisi pohtia, miksi alkuperäiskansat eivät saa niin paljoa irti nykyisestä järjestelmästä? Peruslähtökohtana tulisi olla, alkuperäiskansojen tasavertainen kohtelu, ja yksi tapa asian eteenpäin viemiseksi voisi Pohjoismaissa olla pohjoismaisen saamelaissopimuksen ja ILO sopimus nro. 169 ratifioiminen.

Eräänlaisena hallinnon rakenteellisena puutteena tai ongelmana nähtiin, että terveys ja hyvinvointi ovat tällä hetkellä aliedustettuja teemoja arktisessa kontekstissa. Meidän pitäisi kehittää enemmän käytännön malleja, joilla kehitetään kansainvälistä ja pan-arktista yhteistyötä tällä saralla. Pitäisi miettiä, mitkä ovat Pohjoismaiden yhteiset prioriteetit tämän aihealueen sisällä, minkä jälkeen ne voitaisiin yhdessä esittää Arktiselle neuvostolle. On myös syytä pohtia mihin hallinnonaloihin nämä ongelmat oikeastaan kuuluvat ja missä niitä voitaisiin ratkaista. Arktisten maiden substanssiministeriöt tulisi tuoda vahvemmin mukaan arktiseen yhteistyöhön, ja näiden ministeriöiden edustajat kustakin maasta pitäisikin kutsua Arktisen neuvoston tapaamisiin keskustelemaan esimerkiksi juuri ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin kuuluvista teemoista.

Enemmän tieteen ja politiikan välistä vuorovaikutusta

Eräänlaisena yhteenvetona kolmesta teemakokonaisuudesta voi todeta, että keskusteluissa kannatettiin vahvasti sitä, että pohtisimme enemmän miten lisätä vuorovaikutusta tieteen ja politiikan välillä. Edelleen peräänkuulutettiin niitä keinoja ja tapoja, joilla tätä vuorovaikutusta voitaisiin konkretisoida. Ja mikä tärkeintä, että toteuttaisimme sektoreiden rajat ylittävää yhteistyötä ja vuorovaikutusta aina kun se on mahdollista. Tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ja avointa keskustelua Pohjoisen tutkimusfoorumin puitteissa 20 vuotta aktiivisesta toteuttaneena voin vain yhtyä näihin mielipiteisiin. Samalla haluan nostaa hattua sille rohkeudelle ja päättäväisyydelle, jolla valtioneuvoston kanslia lähti järjestämään NordArc2016-seminaaria, ja että loppuun asti pidettiin kiinni teemakeskustelujen vapaamuotoisuudesta ja avoimuudesta. 

Teksti: professori Lassi Heininen, Lapin yliopisto
Kuvat: David Appleby (kuvituskuva)

Lisää kommentteja