Koronakriisin talousopit puntarissa

Maaliskuussa 2020 Suomen ja koko maailmantalouden tilanne mullistui äkillisesti, kun COVID-19-pandemia vaikeutti yhteiskunnan normaalia toimintaa. Nopeasti leviävä tauti, ihmisten varovaisuus ja lopulta välttämättömiksi katsotut rajoitus- ja sulkutoimet pysäyttivät lähes kokonaan matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan yritystoiminnan. Myös useat muut toimialat kärsivät. Epävarmuus tulevasta talouskehityksestä oli suurta. Taloudessa pelättiin konkurssiaaltoa, työttömyyden rajua kasvua ja bruttokansantuotteen romahtamista.     

Talous toipui pandemiasta ennustettua nopeammin

Pandemian alkuvaiheen pelot ja synkimmät ennustukset eivät kuitenkaan toteutuneet. Bruttokansantuote Suomessa supistui vuonna 2020 lopulta vain kaksi prosenttia, vaikka alkuvaiheen ennusteissa oli odotettu yli viiden prosentin pudotusta. Työttömyys ja erityisesti lomautukset lisääntyivät pandemian alkuvaiheessa erittäin nopeasti, mutta kääntyivät laskuun jo vuoden 2020 aikana.

Eurooppalaisessa vertailussa talouden supistuminen jäi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa verrattain pieneksi. Tähän vaikuttivat osaltaan lievempi tautitilanne sekä maiden elinkeinorakenne. Esimerkiksi matkailualan merkitys on Pohjoismaissa selvästi pienempi kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa. Euroopassa BKT supistui vuonna 2020 eniten Italiassa (8,9 prosenttia), Kreikassa (9,0 prosenttia) ja Espanjassa (10,8 prosenttia).

Auttoivatko tuet?

Lähes kaikissa kehittyneissä maissa valtio pyrki pandemian aikana tukemaan talouden toimintaa. Elvytys oli laajamittaista, ja kriisiajan tukia jaettiin verrattain avokätisesti. Suomi ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Järjestelmiin tehtiin nopeassa tahdissa lukuisia tilapäisiä muutoksia. Työttömyysturva ja yritystuet auttoivat pandemian aikana säilyttämään talouden perusrakenteita. Lomautusjärjestelmä lunasti paikkansa pandemian aikana, sillä se mahdollisti nopean paluun työhön tautitilanteen parantuessa. Ilman lomautusjärjestelmää pysyviä irtisanomisia olisi nähty selvästi enemmän. Myös monissa muissa maissa lomautuksen kaltaisia järjestelyjä laajennettiin tai otettiin käyttöön. Lisäksi Suomessa laajennettiin työttömyysturvaa koskemaan väliaikaisesti myös yrittäjiä.

Koronaan liittyviä “ylimääräisiä” yritystukia maksettiin vuosina 2020–2022 yli 2,2 miljardia euroa.  Yritystukien tavoite pandemia-aikana poikkesi tavanomaisesta. Tavoitteena oli yrityssektorin auttaminen laajemmin poikkeustilanteen yli. Normaaliaikoina yritystukien tulisi rajoittua vain tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Yritystuet ovat osasyy siihen, että konkurssien määrä väheni yllättävästi vuonna 2020. Myös konkurssilain väliaikainen muutos rajoitti konkurssihakemuksia. Konkurssien määrä kääntyi uudestaan kasvuun vasta vuonna 2022, jolloin tuet loppuivat, energia kallistui, inflaatio kiihtyi ja korot nousivat.

Pandemian aikaisista yritystuista osa onnistui päätavoitteessaan eli konkurssien vähentämisessä ja työpaikkojen säilyttämisessä. Pandemian alkuvaiheessa myönnetyillä yritystuilla oli eniten positiivisia työllisyys- ja muita vaikutuksia. Kuitenkin jo pandemian aikana esitettiin kritiikkiä siitä, että tukien maksaminen jatkui liian pitkään. Myös tukien kohdentamisessa oli toivomisen varaa. Tukia myönnettiin myös yrityksille, jotka eivät olleet tuen tarpeessa. Tämä oli kallista ja hidasti rakennemuutosta, koska normaalioloissakin kannattamattomia yrityksiä autettiin selviämään pandemian yli. (Ropponen ym. 2025).

Talouskehitys pandemian jälkeen – kestääkö julkinen talous?

Suomen julkisen talouden tilanne oli heikko jo ennen pandemiaa. Vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen julkinen talous on ollut alijäämäinen muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta. Koronavuonna 2020 talouden supistuminen ja pandemiasta johtuvat lisämenot kasvattivat julkisen talouden alijäämän 5,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen.[1] Vaikka alijäämä on talouskasvun ja koronaelvytyksen asteittaisen päättymisen myötä pienentynyt, ovat julkiset menot selvästi ylittäneet tulot myös vuosina 2021–2024, mikä on kasvattanut edelleen julkisen velan osuutta BKT:stä.

Koronapandemian kustannukset tulivat Suomessa pitkälti valtion maksettaviksi. Myös kuntien menot kasvoivat koronapandemian aikana tuloja nopeammin. Vuosina 2020–2022 kuntasektoria kuitenkin tuettiin valtionosuuksin ja -avustuksin yhteensä noin 5 miljardilla eurolla. Summa oli ylimitoitettu, vaikka taloustilanne vaihtelikin kunnittain.[2]

Elvytyksen ja korotettujen tukien seurauksena valtiontalouden alijäämä siis kasvoi pandemian aikana merkittävästi. Julkisen velan suhde BKT:hen kasvoi nopeasti yli 15 prosenttiyksikköä (59,5 % vuonna 2019 ja 75,8 % vuonna 2023). Velkasuhteen kasvun syyt ulottuvat kuitenkin syvemmälle kuin pelkästään pandemian aikana tehtyihin menolisäyksiin. Pidempään jatkunut julkisten tulojen ja menojen epätasapaino ryyditettynä väestön epäsuotuisalla ikärakenteella antoi huonot eväät kohdata pandemiasta alkanut talouskriisi. Kriisi lähinnä eskaloi julkisen talouden ongelmia.

Vaikka julkinen velka on kasvanut pandemian jälkeen monissa muissakin maissa, ei tämä kehitys ole väistämätöntä. Suomen lähimmät pohjoismaiset naapurit ovat onnistuneet hallitsemaan velkaantumistaan selvästi paremmin huolimatta niiden yhtä suuresta tai jopa suuremmasta koronaelvytyksestä. Myös Tanskassa ja Ruotsissa julkisen velan suhde BKT:hen kasvoi menonlisäysten seurauksena koronavuonna 2020 vastaavassa määrin kuin Suomessa. Tämän jälkeen velkasuhteet ovat kummassakin maassa kääntyneet laskuun.

Mitä koronapandemiasta voidaan oppia?

Finanssikriisiin verrattuna COVID-19-pandemian talousvaikutukset iskivät nopeammin, mutta BKT:n pudotus oli lyhytkestoisempi. Epäselväksi jää, oliko talouden hoito koronan aikana parempaa vai johtuiko nopeampi toipuminen vain siitä, että itse kriisin aiheuttaja saatiin rokotuksilla kuriin ja talous pääsi toipumaan.

Korona-ajan rajoitus- ja sulkutoimet toki heikensivät taloutta, mutta suurin negatiivinen vaikutus oli itse taudilla. Esimerkiksi Ruotsi, jossa rajoitustoimet olivat etenkin pandemian alkuvaiheessa Suomea lievempiä, kärsi silti vastaavanlaisia taloudellisia menetyksiä (ks. esim. Andersen ym. 2022 a,b).

Kriisitilanteissa julkisten menojen lisäykset ovat usein tarpeellisia ja toisinaan väistämättömiä. Julkisesta taloudesta on siksi pidettävä huolta. Kriisin jälkeen tarvitaan julkisen talouden korjausliike, koska vain kestävä julkinen talous varmistaa sen, että myös tulevissa kriiseissä on mahdollista lieventää niiden vaikutuksia.

Omat oppinsa kannattaa ammentaa myös koronakriisinajan tuista. Korona-aikaan sekä yrityssektorille että kunnille jaettujen tukien kohdentaminen ja mitoitus jättivät toivomisen varaa. Liian suureksi mitoitetut ja huonosti kohdennetut tuet kasvattivat velkaa tarpeettomasti ja lisäsivät nykyistä sopeutustarvetta.

Mitä huonommin kriisitilanteessa onnistutaan tukien kanssa, sitä kovempia ovat myöhemmät sopeutustoimet. Siksi kriisiajan tukien suunnitteluun kannattaisi panostaa myös ennakollisesti.

Lähteet:

• Andersen, T. M., Holden, S. ja Honkapohja, S. (2022a), Economic developments and policies during the COVID-19 crisis – Nordic experiences, Teoksessa Flam, H. ja Nordström Skans, O. (toim.), COVID-19 effects on the economy in the Nordics, Nordic Economic Policy Review, 13–50, Nordic Council of Ministers. https://www.norden.org/en/publication/nordic-economic-policy-review-2022-covid-19-effects-economy-nordicsLinkki toiselle sivustolle  
• Andersen, T. M., Schröder, P. J. H. ja Svarer, M. (2022b), Economic policy lessons from two years with the Covid-19 pandemic. Nationaløkonomisk tidsskrift, 2022(1), 1–37. https://www.xn--nt-lka.dk/files/2022/article/Artikel_1.pdfLinkki toiselle sivustolle  
• Ropponen, O., Koski, H., Kässi, O., Ylhäinen, I. ja Markkanen, J. (2025), Yrityksille suunnattujen koronatukien vaikutukset Suomessa – Loppuraportti, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, 2025:1. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/166029/TEM_2025_1.pdf?sequence=1&isAllowed=yLinkki toiselle sivustolle

Teksti: Tuulia-Hakola-Uusitalo ja Juha Tuomala, VATT
Kuvituskuva: Microsoft Copilot