Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Selvitys: Lainsäädännön kehittämiselle laaja ymmärrys, mutta se vaatii onnistuakseen poliittisen sitoutumisen

Lainvalmistelijat kokevat lainsäädännön kehittämisen kuuluvan olennaisena osana lainvalmistelijan työhön. Onnistuakseen lainsäädännön kehittäminen vaatii poliittista sitoutumista. Tulokset käyvät ilmi 11. joulukuuta julkaistusta selvityksestä, jossa analysoitiin pääministeri Sipilän hallituksen säädösten sujuvoittamisen kärkihankkeen toteutusta ja tuloksia.

Poliittinen sitoutuminen tarkoittaa säädösvalmisteluresursseista huolehtimista, säädöshankkeiden aikatauluttamista ja säädöshankkeiden keskinäistä koordinointia. Hallituksen tulee asettaa sääntelylle tavoitteet, eikä tarpeettomasti rajoittaa sääntelyratkaisuita päätöksillään. Säädösvalmistelussa on tärkeää aidosti pohtia erilaisia vaihtoehtoja, kuulla sidosryhmiä ja arvioida sääntelyehdotusten ja vaihtoehtojen vaikutuksia.

Kärkihankkeen toimenpiteet kohdentuivat korkean hallinnollisen taakan alueisiin

Säädösten sujuvoittamisen toimenpiteet kohdentuivat hyvin alueisiin, joissa sääntelyn aiheuttama hallinnollinen taakka on aikaisemmin tunnistettu korkeaksi. Säädösten sujuvoittamisen kärkihankkeen toimet kohdistuivat erityisesti työnantajana toimimisen kustannusten vähentämiseen sekä maankäyttöön, rakentamiseen ja ympäristöasioihin, maa- ja metsätalouteen, verotukseen sekä kirjanpitoon.

Tietoisuuden lisääminen sääntelyn kehittämisestä keskeinen tulos

Yhtenä keskeisenä hankkeen tuloksena voidaan pitää tietoisuuden lisääntymistä sääntelyn kehittämisen tarpeista ja toteuttamisen mahdollisuuksista. Lainsäädännön ongelmiin kiinnitettiin lainvalmistelussa enemmän huomiota, kun säädösten sujuvoittamisesta käytiin keskustelua eri paikoissa. Säädösvalmistelun ja sääntelyn kehittämishankkeiden onnistumista arvioitaessa tietoisuuden lisääminen on seikka, jonka merkitystä ei tule väheksyä.

Lainvalmistelun ja lainsäädännön kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä

Lainvalmistelun ja lainsäädännön kehittäminen vaatii aikaa, jotta ministeriöiden toimintatavat ja lainvalmistelijoiden osaaminen kehittyvät. Niinpä yhden hallituskauden kestävien kehittämishankkeiden hyödyt jäävät helposti vaillinaisiksi. Pitkäjänteisyyden lisäämiseksi tulisi harkita myös eduskunnan ottamista tiiviimmin mukaan sääntelyn kehittämiseen. 

Jälkiarviointien avulla tulisi oppia aikaisemmasta

Lainsäädännön vaikutukset ilmenevät usein viiveellä seuraavan tai seuraavien hallituskausien aikana. Hallituksilla ei ole kuitenkaan ollut kiinnostusta arvioida edellisten hallituksien tekemiä säädösratkaisuita. Tämä on omiaan vähentämään oppimista aikaisemmin säädösvalmistelussa tehdyistä ratkaisuista ja arvioinneista. Lainsäädännön kehittäminen systemaattisena toimintana edellyttää sääntelyn systemaattisempaa jälkiarviointia.

Osaamisen ja hyvien käytänteiden vaihtoa ministeriöiden kesken vahvistettava

Osaamisen ja toimintatapojen kehittämisessä on tärkeää tehdä yhteistyötä ministeriöiden välillä esimerkiksi koulutustilaisuuksien ja säädöshankkeiden kautta. Näin ministeriöiden hyvät käytännöt ja kokemukset pääsevät leviämään paremmin. Lisäksi sääntely monimutkaistuvassa yhteiskunnassa johtaa entistä useammin tilanteeseen, jossa yhden ministeriön säädösvalmistelu vaikuttaa muiden ministeriöiden toimialaan. Yhteistyö ministeriöiden kesken on tärkeää siiloutumisen vähentämiseksi.

Kokemus auttaa lainvalmistelijaa sääntelyn kehittämisessä

Lainvalmistelijat arvioivat, että kokemus ja säänneltävän alan tuntemus auttavat lainvalmistelijaa pohdittaessa lainsäädännön kehittämistä. Myös vuorovaikutus sidosryhmien kanssa oli keskeinen keino tunnistaa sääntelyn ongelmia ja ratkaisuvaihtoehtoja. Lainvalmistelijat kaipaavat tukea erityisesti vaikutusten arviointeihin ja tukea esimiehiltä, jotta myös negatiivisia vaikutuksia voitaisiin tuoda esille valmistelussa avoimesti. Säädösten sujuvoittaminen ei tarkoita sitä, että kaikki sääntelyn kohteena olevat tahot hyötyvät uudistuksesta, mutta myös nämä negatiiviset vaikutukset tulisi pystyä kuvaamaan hallituksen esityksessä.

Valmistelijat katsovat, että riittävä aikataulu, yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa ja poliittinen tuki mahdollistavat sääntelyn kehittämisen säädösvalmisteluhankkeessa. Myös EU:n lainsäädäntöön vaikuttaminen varhaisessa vaiheessa koettiin tärkeäksi keinoksi vaikuttaa sääntelyn laatuun Suomessa.  

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hankkeessa analysoitiin kaikki norminpurku.fi -sivustolla raportoidut säädösten sujuvoittamisen lainsäädäntöhankkeet, toteutettiin laajat säädösvalmistelussa toimivien henkilöiden haastattelut sekä kyselytutkimus.

Lisätiedot: Professori Anssi Keinänen, Itä-Suomen yliopisto; Oikeustieteiden laitos, p. 050 442 2582, anssi.keinanen(at)uef.fi ja hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvinen, TEM, p. 0295 048 067, pasi.jarvinen(at)tem.fi