Kiinan ja Venäjän sekä Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden keskeisillä muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia globaaliin valtatasapainoon ja koko kansainväliseen järjestykseen. Tänään julkaistu raportti osoittaa Kiinan ja Venäjän viime aikoina syventyneen suhteen haavoittuvuuden, sillä suhteessa kyse on pikemminkin yhteisestä reaktiosta Yhdysvaltojen johtoasemaan kuin syvälle ulottuvasta strategisesta liittoutumisesta.
Kiinan ja Venäjän suhde on epätasapainossa, ja se on riippuvainen Kiinan pidättyvyydestä. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhde kärsii puolestaan pitkäaikaisesta rakenteellisesta ongelmasta, sillä Yhdysvallat kieltäytyy tunnustamasta Venäjän kaipaamaa suurvalta-asemaa. Molempiin suhteisiin sisältyy suurta epävarmuutta, sillä hallinnon vaihtumiseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa ratkaisevasti suhteen tulevaan suuntaan.
Kiinan ja Venäjän suhde on syventynyt muutaman viime vuoden aikana, ja sen ytimessä on energiapolitiikkaan ja sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvä yhteistyö. Tällainen yhteistyö vastaa Kiinan strategisia tarpeita, ja Kiinalla on yliote sen tulevaisuuden määrittelyssä. Kummallakin suurvallalla on omia alueellisia hankkeita Keski-Aasiassa: Kiinalla Silkkitie-hanke ja Venäjällä Euraasian unioni. Avoimelta kilpailulta niiden välillä on toistaiseksi vältytty. Vaikka Kiinan ja Venäjän yhteisenä intressinä on suojata autoritaarisia poliittisia järjestelmiään länsimaisilta arvoilta, niillä on erilainen lähestymistapa länsijohtoiseen kansainväliseen järjestykseen. Tämä luo merkittävän esteen maiden pidemmälle menevälle liittoutumiselle.
Yhdysvaltojen ja Venäjän suhde on heikentynyt jatkuvasti kylmän sodan päätyttyä, koska suhteeseen kohdistuvat odotukset ovat hyvin erilaisia. Henkilökysymyksillä on tässä yhteydessä suuri merkitys: Donald Trumpin presidenttiyden odotettiin vastaavan Venäjän pitkäaikaisiin vaatimuksiin neuvotteluista Venäjän kanssa. Tämän suhteen tulevaisuus on kuitenkin yhä vaikeammin ennustettavissa Venäjän vaalihakkerointiin liittyvien kotimaisten kiistojen vuoksi. Suhteen muuttuminen lähitulevaisuudessa on keskeiset muutosvoimat huomioon ottaen kuitenkin epätodennäköisempää kuin Kiinan ja Venäjän välisen suhteen.
Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (www.tietokayttoon.fi).
Raportti (englanniksi)
Lisätietoja: johtaja Teija Tiilikainen, Ulkopoliittinen instituutti, p. 09 432 7701, teija.tiilikainen(at)fiia.fi
