Hyppää sisältöön

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Terveellisten ruokatottumusten edistämiseksi tarvitaan useita ohjauskeinoja

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintasosiaali- ja terveysministeriövaltiovarainministeriö
Julkaisuajankohta 30.8.2019 9.00
Tiedote 422/2019

Kansalaisten ohjaamiseksi terveellisempään ruokavalioon tarvitaan erilaisten ohjauskeinojen yhtäaikaista käyttöä sekä ymmärrystä keskeisistä kansallisista ravitsemushaasteista, joita ovat esimerkiksi kasvisten kulutuksen lisääminen sekä suolan saannin vähentäminen. Tiedot ilmenevät 30. elokuuta julkaistusta tutkimusraportista, jossa tarkastellaan suomalaista ruokaympäristöä ja ruoankäytön ohjauskeinoja.

Osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa toteutetussa hankkeessa tunnistettiin keinoja, joilla yhteiskunta pystyy tukemaan kuluttajien hyvinvointia muokkaamalla ruokaympäristöä terveellisempiä ruokavalintoja mahdollistavaksi ja niihin kannustavaksi.

Terveellisellä ravitsemuksella on merkittävä kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen merkitys. Suositeltavilla ruokavalinnoilla voidaan vähentää elintapasairauksia, pidentää elinajanodotetta sekä vaikuttaa suoraan ja epäsuorasti elämänlaatuun. Epäterveellisestä ravitsemuksesta ja muista terveydelle epäedullisista elintavoista aiheutuu myös merkittäviä kustannuksia sekä yksityiselle että julkiselle sektorille, sillä ne lisäävät sairauspoissaoloja sekä terveydenhuolto- ja lääkekuluja.

Aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella saatiin varovaista näyttöä myös siitä, että hintaohjauksella, kuten veroilla ja tukipalkkioilla, voidaan edistää terveellisempiä ruokavalintoja erityisesti alemmissa sosioekonomisissa väestöryhmissä, joissa mm. informaation lisäykseen pohjaavien ohjauskeinojen vaikuttavuus on usein heikompi.

”Muiden kuin taloudellisten ohjauskeinojen osalta tutkimusnäyttö puhuu vahvimmin eri ohjauskeinojen yhtäaikaisen käytön, standardien ja säädösten ja ravintosisältömerkintöjen puolesta”, kertoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa huomio kiinnittyy helposti yksinomaan verojen kautta tapahtuvaan ohjaukseen, kun pitäisi huomioida laajemmin myös muut kuin taloudelliset ohjauskeinot.

”Myös ruokien sijoittelulla ja annoskoolla, terveellisten ruokien saatavuuden parantamisella, joukkotiedotuskampanjoilla, promootioilla sekä epäterveellisten tuotteiden mainonnan rajoittamisella voidaan aiempien tutkimusten perusteella ohjata ruoankäyttöä, vaikka tutkimusnäyttö on niiden osalta vähäisempää ja myös ristiriitaisempaa”, Fogelholm jatkaa.

Ohjaus tulisi kohdentaa erityisesti keskeisimpiin ravitsemushaasteisiin, joita Suomessa ovat mm. kasvisten kulutuksen lisääminen sekä punaisen lihan kulutuksen ja suolan saannin vähentäminen.

”Erilaiset ruokapalvelut, eli ns. joukkoruokailu, on nousemassa tärkeään rooliin suomalaisten ruokavalion muuttamisessa terveellisemmäksi ja ekologisesti kestävämmäksi. Sen kattavuuden laajentaminen auttaa osaltaan tasoittamaan ravitsemuksen väestöryhmittäisiä eroja. Ohjauskeinojen toteuttaminen ja niiden vaikutusten seuranta edellyttävät menetelmien resursointia, muun muassa elintarvikkeiden kansallisen koostumustietokannan ajantasaisuuden turvaamista”, sanoo Helsingin yliopiston ravitsemustieteen dosentti Maijaliisa Erkkola.

Terveellinen ravitsemus on sekä yksilön että yhteiskunnan asia. Ruokaympäristön kehittämiseksi ja suomalaisten ohjaamiseksi terveellisempiin ruokavalintoihin tarvitaan siksi sekä yhteiskunnan, yritysten että yksilöiden näkemystä ja tekoja. 

”Tarvitaan yhteinen näkemys siitä, miksi ruokaympäristöä on kehitettävä sekä mitä ja millä keinoilla siinä tulisi parantaa ja kehittää”, tutkimushankkeen vastuullinen johtaja professori Hannu Saarijärvi Tampereen yliopistosta toteaa.

Esimerkiksi kaupalla on suuri kansanterveydellinen potentiaali, joka perustuu muun muassa tarjottavaan tuotevalikoimaan ja tuotteiden sijoitteluun. Tutkijoiden mukaan tavoitteena tulee olla terveellisten vaihtoehtojen ensisijaisuus. Elintarviketeollisuus puolestaan vaikuttaa kansanterveyteen esimerkiksi sekä tuotevalikoimalla että pakkausten koolla.

Tutkimushankkeessa on hyödynnetty laaja-alaisesti aiempaa kansainvälistä tieteellistä kirjallisuutta, ajankohtaisia kotimaisia tutkimuksia ja selvityksiä sekä erillisiä kysely- ja ostoaineistoja. Raportin tekijät ovat Tampereen ja Helsingin yliopistojen tutkijoita. 

Lisätietoja:

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm, Helsingin yliopisto, p. 050 3180 302, mikael.fogelholm(at)helsinki.fi, ravitsemustieteen dosentti Maijaliisa Erkkola, Helsingin yliopisto, p. 050 4160 389, maijaliisa.erkkola(at)helsinki.fi sekä markkinoinnin professori Hannu Saarijärvi, Tampereen yliopisto, p. 040 5351 369, hannu.saarijarvi(at)tuni.fi