FI SV

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Tutkimustiedon hyödyntäminen lainvalmistelussa jää usein näkymättömiin

OikeusministeriöValtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta 8.5.2019 9.50
Tiedote 229/2019

Tutkimustiedon käyttäminen lainvalmistelussa jää usein näkymättömiin puutteellisen dokumentoinnin vuoksi. Tiedon hyödyntäminen voi myös perustua epämuodolliseen lainvalmistelijoiden ja tutkijoiden vuorovaikutukseen tai hallinnon omaan asiantuntemukseen. Näin todetaan 8. toukokuuta julkaistussa tutkimuksessa.

Tutkimustiedon käyttäminen ei myöskään aina tarkoita sitä, että tiedolla olisi vaikutusta lainvalmistelussa tehtyihin päätöksiin, vaan tiedonkäyttö voi jäädä taustoittavaksi, kuvailevaksi ja pinnalliseksi.

Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus selvitti, miten paljon ja minkälaista tutkimustietoa lainvalmistelun tukena käytetään. Tutkimusraportissa suositellaan, että lainvalmistelussa käytetyn tietopohjan dokumentointiin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Jotta tiedon hankinta ja hyödyntäminen voitaisiin kohdistaa valmisteltavan säädöshankkeen keskeisiin sisältöihin, hankkeiden tiedontarpeet olisi tarpeen tunnistaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Kun lainvalmistelun tueksi tilataan selvityksiä ja tutkimuksia, olisi suositeltavaa hyödyntää myös tutkijoiden osaamista tutkimusteemojen suunnittelussa.

Tutkijoiden mukaan tiedonkäyttöä tukevien rakenteiden ja prosessien luominen hallintoon lisäisi tutkimustiedon hyödyntämistä. Myönteisiä kokemuksia lainvalmistelun laadun parantamisessa on saatu esimerkiksi tutkijan ja lainvalmistelijan parityöskentelystä sekä tutkijan siirtymisestä osaksi ministeriön valmistelutiimiä säädösvalmisteluhankkeen ajaksi.

Käytännössä tutkimustiedon käytön laajuus riippuu usein siitä, millaiset verkostot lainvalmistelijoilla on käytettävissään. Jotta verkostojen muodostuminen ei olisi satunnaista ja pelkästään lainvalmistelijoiden oman aktiivisuuden varassa, on tarpeellista luoda verkostoitumista ja tiedon jakamista tukevia toimintamalleja. Jatkuva keskusteluyhteys valmistelevan ministeriön ja luotetun tiedontuottajan välillä on keskeinen tiedon käyttöä lainvalmistelussa edistävä tekijä.

Tutkimustiedon hyödyntäminen edellyttää riittäviä resursseja – usein pulaa on erityisesti ajasta. Tutkimustiedon käyttöä tukevien rakenteiden luominen ja kehittäminen ministeriöiden johdossa ovatkin ratkaisevassa asemassa, jos tutkimustiedon käyttöä lainvalmistelussa halutaan lisätä.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Lisätietoja: Tutkijatohtori Kati Nieminen, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsingin yliopisto, p. 050 448 2652, kati.nieminen(at)helsinki.fi,