Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Vierailukestävyys kannustaa kulttuuriympäristöjen vastuulliseen kehittämiseen

Ilmastonmuutos ja muut ajankohtaiset globaalit kriisit lisäävät tarvetta arvioida matkailun kestävyyttä. Kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää matkailua kulttuuriympäristöissä tutkinut hanke on kehittänyt vierailukestävyyden kolmiomittausmallin, joka painottaa vierailukohteen arvoja kulttuuriympäristönä. Kulttuuri voi toimia välittäjänä ja tasapainottavana tekijänä kestävyyden eri ulottuvuuksien välillä. Se voi olla kestävän matkailun muutosvoima, korostaa tutkimusraportti.

Matkailu voi parhaimmillaan tukea arvokkaiden kulttuuri- ja luontoympäristöjen vaalimista, mutta siihen liittyy niin globaaleja, kansallisia, alueellisia kuin paikallisia kestävyyshaasteita. Tämä nousee esille 30. huhtikuuta julkaistussa Lapin yliopiston, Jyväskylän yliopiston, Tapio Oy:n ja Arkkitehtitoimisto Harri Hautajärven tutkimuksessa, jossa kartoitettiin olemassa olevia ja kehitettiin uusia mittaus- ja seurantatyökaluja arvokkaissa kulttuuriympäristöissä tapahtuvalle matkailulle. Erityishuomio kohdistui kulttuuriseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Tutkimus oli osa Kestävästi kasvavan matkailun monitieteiset mittarit kulttuuriympäristöissä -hanketta (MAMOMI).

Tutkimus tuo esille neljä ajankohtaista kehittämiskohdetta kulttuuriympäristöjen arvon ja ajallisten kerrostumien säilymisen turvaamiseksi sekä alueiden vetovoimaisuuden säilyttämiseksi. Nämä ovat 1) matkailun vaikutusten säännöllinen seuraaminen 2) matkailijoiden positiivisten käyntikokemusten turvaaminen vastuullisesti ja kestävästi, 3) matkailun vaikutusten kattavien arviointimenetelmien käyttöön ottaminen, ja 4) rahoituksen ja matkailutulojen ohjautumisen mallien kehittäminen kulttuuriympäristöjen arvojen turvaamiseksi.

Kestävää matkailua kulttuuriympäristöissä ei voida erottaa yleisestä kestävästä kehityksestä

Matkailun aiheuttamia muutoksia kulttuuriympäristöissä ovat mm. maaperän kuluminen, roskaantuminen, melu sekä paikallisten asukkaiden asumis- ja virkistysrauhan häiriintyminen. Toisaalta matkailu luo työpaikkoja sekä vahvistaa alueiden ja kulttuuriympäristöjen elinvoimaisuutta. Matkailulla on väistämättä monia positiivisia, mutta myös kielteiseksi koettuja yhteisvaikutuksia. 

Matkailun kestävyyttä tutkitaan paljon, ja sen seuraamiseen on kehitetty erilaisia mittareita. Osaa näistä mittareista voidaan soveltaa matkailun kulttuurisen ja sosiaalisen kestävyyden arviointiin. Tutkimus kuitenkin viestii, ettei mittareiden käyttö ei ole vakiintunutta, eivätkä ne ole aina yhteismitallisia.

Kestävyydessä on kyse sen kaikkien ulottuvuuksien muodostamasta kokonaisuudesta. Kestävän matkailun kehittäminen kulttuuriympäristöissä tarvitsee tuekseen monialaista asiantuntemusta ja monitieteistä tutkimusta. Olemassa olevien, taloudellisuutta painottavien mittareiden rinnalle tarvitaan uusia paikallisesti ja alueellisesti määriteltyjä monialaisia mittareita, joilla voidaan paikantaa onnistumisia ja ongelmia, seurata muutoksia, kannustaa kestävyyteen ja suunnitella matkailua kestävästi tulevaisuutta – nykyisiä ja tulevia sukupolvia – varten. 

Tutkimushankkeessa tuotettu teoreettinen vierailukestävyyden kolmimittausmalli asettaa kulttuurisen kestävyyden keskiöön, huomioi ekologisen kestävyyden ja sitoo taloudellisen kestävyyden sosiaaliseen eli paikallisten yhteisöjen ja asukkaiden hyvinvointiin.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Julkaisun ovat laatineet Soile Veijola, Kati Kyyrö, Jukka Jokimäki, Harri Hautajärvi, Airi Matila, Salla Jutila, Helena Lonkila, Hannes Pasanen ja Antti Makkonen.

Lisätietoja:

professori Soile Veijola, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, Lapin yliopisto, p. 0400 169 693, soile.veijola(at)ulapland.fi
kulttuurisihteeri Eero Koski, opetus- ja kulttuuriministeriö, p. 0295 330 228, etunimi.sukunimi(at)minedu.fi

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.