Resilienssi avaimena laaja-alaiseen kokonaisturvallisuuteen: haasteita ja mahdollisuuksia

Iskusanasta kohti selkeää kokonaiskuvaa

Resilienssistä on tullut viime vuosina turvallisuuspolitiikkaa eri sektoreilla ohjaava muotikäsite. Suomeksi resilienssi viittaa sisun, kimmoisuuden ja sitkoisuuden kaltaisiin ominaisuuksiin. Turvallisuuspolitiikan yhteydessä sillä tarkoitetaan yleisesti yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan kykyä selviytyä toimintakykyisenä hankalissa tilanteissa sekä mukautua niiden jälkeiseen
tilanteeseen.

Jotta resilienssin käsite palvelisi mielekkäästi politiikkaohjelmien kehitystä, on sen merkitystä syytä tarkentaa. Esitämme, että yhteiskunnan kriisinsietokyky ja valmius mukautua kriisien jälkeiseen tilaan tulisi ymmärtää toisiinsa kytkeytyvien yhteiskunnan tasojen yhteisvaikutuksesta syntyvänä ominaisuutena. Resilienssiin vaikuttavat ominaisuudet vaihtuvat yksilön, yhteisön, valtion ja kansainvälisen kytkeytyneisyyden tasoilla.

Määrittelemme yhteiskunnallisen kokonaisresilienssin käsitteen nivomalla yhteen edellä mainitut neljä yhteiskunnallista tasoa ja niiden väliset yhteydet. Painotamme tarkastelussa yksilön ja yhteisön välistä liittymäpintaa.

Sen lisäksi, että yhteiskunnan resilienssiä tulisi tarkastella vuorovaikutteisesti, tulisi resilienssi ymmärtää myös monivaiheisena prosessina. Kyky sietää kriisin tai häiriötilanteen välittömiä haittavaikutuksia on välttämätön, mutta ei itsessään vielä riittävä resilienssin piirre. Prosessina resilienssi koostuu kriisin akuutin vaikutuksen sietokyvystä, sen jälkeisestä toimintakyvyn ylläpitämisestä sekä sekä lopulta yksilöiden ja yhteisöjen valmiuksista oppia mukautumaan
kriisin jälkeiseen uuteen tilanteeseen.

Tärkeää kokonaisresilienssin edistämisen kannalta on erityisesti yleisen poliittisen luottamuksen ja osallisuuden edistäminen. Myös yhteiskunnan turvaverkoilla, sosiaalipalveluilla ja eriosaisuuden vähentämisellä on keskeinen rooli resilienssin kasvattamisen näkökulmasta. Valtion instituutioiden ja kansainvälisen kytkeytymisen tasolla tarkasteltuna puolestaan korostuvat kriittisen infrastruktuurin toimivuus, kansalaisten luottamus yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin, huoltovarmuuden monimuotoisuutta palveleva aktiivinen ulkopolitiikka.