Ilmastopolitiikan mahdollisuudet ja haasteet maatalous- ja LULUCF-sektoreilla

Metsien hiilinielupotentiaali kasvaa, mutta maataloudessa kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on haasteellista

Lisääntyvä tieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja ihmisen toiminnan yhteydestä ilmastonmuutokseen on saanut yhteiskunnalliset toimijat korostamaan ilmastopolitiikan tärkeyttä. Ilmastonmuutoksen hillintä kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä ja hiilinieluja lisäämällä onkin tällä hetkellä ilmastopolitiikan ytimessä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Metsien hiilinielut ovat ratkaisevassa asemassa, kun tarkastellaan maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous -sektorin (LULUCF) mahdollisuuksia edistää Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemien skenaariolaskelmien mukaan metsien hiilinielu voisi kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä verrattuna nykytasoon. Maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin puolestaan saada vähennettyä noin 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä, mutta se vaatisi suuria muutoksia turvemaiden viljelyyn.

LULUCF-sektorilla on erityistä ilmastopoliittista merkitystä sen takia, että siellä voidaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lisäksi kasvattaa hiilinieluja. Suurin merkitys hiilinielujen lisäämisessä on hyvällä metsänhoidolla, jossa yhdistyvät sekä ilmasto-, ympäristö- että elinkeinopoliittiset tavoitteet. Päästövähennyksiä saadaan aikaan ehkäisemällä metsäkatoa etenkin turvemailla. Myös turvemaiden metsitys vähentää päästöjä, joskin hiilinieluja edistävä vaikutus ilmenee hitaammin.

Maataloussektorilla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan pienentää vähentämällä turvemaiden raivausta pelloksi, lisäämällä turvepeltojen kasvipeitteisyyttä, nostamalla turvemailla pohjaveden pintaa ja kasvattamalla lannan biokaasutuksen osuutta. Näillä toimilla maataloussektorin kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää noin 30 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä ilman, että kotimaisen maataloustuotannon määrä sanottavasti muuttuisi. Tätä suuremmat päästövähennykset maataloussektorilla edellyttäisivät merkittävää kotimaisen maataloustuotannon pienenemistä ja/tai kuluttajien ruokavalion huomattavaa muuttumista kasvispainotteisempaan suuntaan. Tuottavuuden parantaminen ja onnistunut
ilmastonmuutokseen sopeutuminen ovat myös avainasemassa, kun kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään maataloussektorilla.