Tässä raportissa tarkastellaan kysymystä julkisen sektorin tietojen maksullisuuden ja maksuttomuuden vaikutuksista. Julkisen sektorin tietoja ovat niin erilaiset viranomaisten asiakirjat kuin rekisteriaineistot. Pääsääntöisesti nämä tiedot on joko laadittu tai kerätty viranomaistehtäviä varten, mutta erityisesti sisämarkkinaperustein niistä on jo pitkään toivottu myös datatalouden raaka-ainetta. Ajatuksena on ollut, että julkisen sektorin tietojen varaan voitaisiin rakentaa esimerkiksi uutta liiketoimintaa.
Oikeus saada julkisia tietoja liittyy perusoikeuksiin. Suomessa kansallinen perustuslaki turvaa niin sanotun julkisuusperiaatteen, jonka lisäksi julkisella vallalla instituutioina voidaan katsoa olevan velvollisuus edistää muun muassa markkinoiden toimintaa. Samanaikaisesti perustuslaki kuitenkin mahdollistaa maksujen perimisen erilaisista julkisen hallinnon tuottamista suoritteista. Lama-ajalta, 1990-luvun alusta peräisin oleva maksuperustelaki ja sen esityöt puoltavat maksujen keräämistä erityisesti silloin, kun kyse on jonkun toimijan liiketoimintaa hyödyttävästä suoritteesta. Vaikka kyseisen lain säätämisen yhteydessä tai myöhemminkään julkisen sektorin tietoja ei ole erikseen käsitelty, tulee maksuperustelaki erisuuntaisine periaatteineen sovellettavaksi myös silloin, kun kyse on näiden tietojen luovuttamisesta. Toki tässä yhteydessä on huomioitava, että julkisuuslaki asettaa tiettyjä poikkeuksia.
Tämän selvityksen perusteella tiedoista perittävillä maksuilla voidaan katsoa olevan kielteisiä vaikutuksia. Koska on kuitenkin epärealistista ajatella, että kaikki maksut voitaisiin budjettirajoituksista johtuen poistaa, on selvityksessä pohdittu myös vaihtoehtoisia malleja edistää julkisen sektorin tietojen käytettävyyttä. Selvityksessä esitetään myös maksuperustelainsäädännön tarkistamista.
Julkaisu on läpikäynyt ulkopuolisen tieteellisen arvioinnin.
