Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet sosiaaliturvauudistuksessa (SOPU)

Hankkeen perustiedot

Kesto: 2/2021–2/2023

SOPU-hankkeen tiedon tarve liittyi kiinteästi sosiaaliturvajärjestelmän uudistukseen, jota valmistelemaan on asetettu erillinen sosiaaliturvakomitea. Uudistamistyön kannalta olennaista on ensinnäkin tieto siitä, minkälaisia reunaehtoja kansallinen valtiosääntö – erityisesti sosiaaliset ja muut perusoikeudet – ja Suomea velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset asettavat uudistukselle. Selvää esimerkiksi on, että uudistuksen myötä luotu uusi järjestelmäkään ei voi vähimmäistoimeentulon osalta alittaa minimitasoa, joka määräytyy perustuslain sosiaalisten perusoikeussäännösten ja ihmisoikeussopimusten perusteella.

Sen sijaan epäselvää on, minkälaisia reunaehtoja perustuslain perusoikeussäännökset ja ihmisoikeussopimukset asettavat sosiaaliturvajärjestelmän rakenteelliselle uudistamiselle. Onko valtiosääntöoikeudellista estettä luoda esimerkiksi etuus, jossa yhdistyisivät nykyinen toimeentulotuki, työmarkkinatuki/ työttömän peruspäiväraha ja yleinen asumistuki, kuten esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan universal credit -etuudessa? Ja vaikka tämä olisi mahdollista, missä määrin uuteen etuuteen voitaisiin kytkeä vastikkeellisuuden elementtejä, joita nykymuotoinen yleinen asumistuki ei sisällä laisinkaan?

Sosiaaliturvajärjestelmän uudistuksen kannalta olennaista on toisekseen tieto siitä, miten vähimmäis- ja perustoimeentulonturva on järjestetty muissa maissa. Muiden valtioiden sosiaaliturvajärjestelmiä ja niiden elementtejä voidaan käyttää malleina ja esimerkkeinä uudistettaessa suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää; edellä mainittu Yhdistyneen kuningaskunnan universal credit on vain yksi konkreettinen esimerkki ratkaisuista, joihin muut maat ovat päätyneet uudistaessaan ja yksinkertaistaessaan omia sosiaaliturvajärjestelmiään. Tarvitaan systemaattista tietoa siitä, miten sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet on pyritty turvaamaan muissa maissa – erityisesti Euroopassa.

SOPU-hankkeen tavoitteet kytkeytyivät yllä kuvattuihin tiedon tarpeisiin. Hankkeen tavoitteena oli vastata kolmeen pääkysymykseen:

1. Mitkä sosiaalisiin ja muihin perusoikeuksiin sekä perustuslakiin laajemminkin kiinnittyvät valtiosääntöoikeudelliset kysymykset ovat ylipäänsä relevantteja sosiaaliturvajärjestelmää uudistettaessa?
2. Miten toimeentuloturva – erityisesti vähimmäistoimeentulonturva – on järjestetty muissa maissa, ja minkälaisia ongelmia muiden maiden sosiaaliturvajärjestelmiin on liittynyt maiden perusoikeusjärjestelmän ja ihmisoikeuksien näkökulmasta?
3. Olisiko kansainvälisen tarkastelun perusteella hahmoteltujen vaihtoehtoisten uudistamismallien käyttöönotto Suomessa mahdollista valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta?

Tuotetun tiedon hyödyntäminen

Hankkeessa tuotettua tietoa on hyödynnetty sosiaaliturvauudistuksen painopisteiden suunnittelussa seuraavaa vaalikautta kohti. Hankkeessa järjestettiin kaksi isoa seminaaria, joissa keskusteluun osallistettiin käytännössä suurin osa sosiaaliturvan alalla toimivista tahoista ja oikeudellisista asiantuntijoista. Keskusteluissa tuli esiin myös mahdollisia tulevia selvitystarpeita sosiaaliturvauudistuksen edetessä.

Vastaavia tutkimuksia ei ole Suomessa aikaisemmin tai ainakaan perusoikeusuudistuksen jälkeen toteutettu siltä kannalta, mitä perustuslaki mahdollistaa sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisessa. Tältä kannalta tuotettu tieto on erittäin hyödyllistä.

Hankkeen julkaisut:

• Raportti: Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet sosiaaliturvauudistuksessa (28.2.2023)
• Tiedote: Raportti: Sosiaaliset perus- ja ihmisoikeudet eivät aseta periaatteellisia esteitä sosiaaliturvauudistukselle (28.2.2023)

Ota yhteyttä:

professori Toomas Kotkas, Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, p. 050 355 2632, etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi