Suurin osa Suomen sää- ja ilmastoriskeistä on hallittavissa asianmukaisella suunnittelulla ja sopeutumisella, mutta toiminta edellyttää johdonmukaisia ja säännöllisesti päivitettäviä arviointeja riskeistä. Tähän päästään koordinoimalla arvioinneissa tarvittavien aineistojen keräystä ja käyttöä. Tätä varten SIETO-hankkeessa kehitettiin toimintamalli.
Suomessa sää- ja ilmastoriskien hallinta on SIETO-hankkeessa tehdyn arvion perusteella tällä hetkellä hyvällä tasolla. Etenkin riskit, jotka kohdistuvat infrastruktuuriin ja aiheutuvat suorista vaaratekijöistä, kuten tulvista, on hyvin arvioitu ja riskit ovat hallinnassa. Arviomme mukaan tämä tilanne säilyy myös lähivuosina, mikäli ennakoivasta suunnittelusta ja ilmastonmuutoksen sopeutumistoimien toteuttamisesta pidetään huolta.
Kehitettävääkin toki löytyy. Ilmastonmuutoksen kehityksen seurannassa tunnistettiin puutteita, jotka ilmenevät ennen kaikkea biologisten riskien arvioinnissa ja hallinnassa. Tämä on luonnollista, sillä riskit, joissa osatekijöinä ovat biologiset prosessit, ovat vaikeammin arvioitavia. Biologisiin riskeihin kuuluvat esimerkiksi haitalliset vieraslajit.
Toinen vaikeammin arvioitava ja hallittava riskikategoria on heijastevaikutuksiin liittyvät riskit. Heijastevaikutuksilla tarkoitetaan muualla säästä tai ilmastonmuutoksesta tapahtuvien vaikutuksien heijastumista Suomeen. Näiden hallittavuutta vaikeuttaa se, että niistä aiheutuvat riskit liittyvät monimutkaisiin vaikutusketjuihin.
Pitkällä aikavälillä (2050 -) riskien arvioidaan yleisesti kasvavan, mutta silloinkin fysikaalisiin vaaratekijöihin on Suomen oloissa yleisesti helpompi reagoida kuin niihin, joissa biologisilla tekijöillä ja prosesseilla on merkittävä rooli. Lisäksi riskien kohdentumista herkkiin ihmisryhmiin tulisi täydentää tarkastelulla mm. oikeudenmukaisuuden ja yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden näkökulmasta.
Ilmastoriskit tulisi arvioida systemaattisesti ja yhtenäisin perustein
SIETO-hankkeessa kehitettiin kansallisen riskiarvioinnin toimintamalli, joka tukee yhteiskunnallisten toimijoiden eri sektoreiden riskiarvioiden laatimista. Toimintamalli luo johdonmukaisen tavan koota ajankohtainen arvio eri yhteiskunnan sektoreiden sää- ja ilmastoriskeistä. Arviot palvelevat sopeutumispolitiikan suunnittelua ja tukevat muita tulevaisuusorientoituneita politiikka-alueita, kuten turvallisuuspolitiikkaa.
Toimintamallin perustaksi ehdotetaan sektorikohtaisten riskiarviointien laatimista alla olevan kuvan mukaisesti. Arvion perustan muodostavat arviot ilmastonmuutoksen etenemisestä sekä yhtenäiset yhteiskuntakehitystä kuvaavat skenaariot. Näiden avulla tehdään sektorikohtaisia arvioita siitä, miten kyseinen sektori altistuu ilmastonmuutoksen vaikutuksille, ja mitä haavoittuvuuksia kyseisellä sektorilla on. Arviointien perusteella voidaan sektorikohtaisesti tunnistaa merkittävimpien ilmastoriskien muodostuminen ja tuottaa operatiivista tietoa eri toimijoille.
Toimintamallin toteuttaminen edellyttää koordinoivaa tahoa, sektorikohtaista osaamista ja seurantatietoa. MMM:n koordinoimalla ilmastonmuutokseen sopeutumisen seurantaryhmällä on merkittävä rooli sopeutumisen yhteensovittamisessa. Tämän lisäksi jokaisen sektorin tulisi tunnistaa ne sidosryhmät, joiden tulisi osallistua sektorikohtaisten riskiarviointien laatimiseen ja hyödyntämiseen.
Tiedon rooli sopeutumisessa on äärimmäisen tärkeä. Suomessa kerätään varsin laajasti riskinarviointiin soveltuvaa seurantatietoa, mutta eräiden biologisten ja uusiutuvien luonnonvarojen pitkäaikaisseurantojen ylläpito on ratkaisematta. Julkishallinnon säästötoimien seurauksena tärkeiden tietoaineistojen ylläpitoa ei voida taata, jos seurannoista hyötyvä yksityinen sektori ei kanna seurannoista nykyistä laajempaa taloudellista vastuuta.
Toinen selvä tiedon tarve on sään ääri-ilmiöiden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien vaikutusten seuranta-aineistot. Aineistot ovat usein yksityisen sektorin hallussa, joten ne eivät ole helposti saatavilla riskiarvioita tehtäessä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistyötä ja erikseen kohdennettuja voimavaroja julkisen ja yksityisen sektorin tiedontuottajien ja -omistajien välisen yhteistyön ja tiedonvaihdon helpottamiseksi. Toimiva yhteistyö tuottaa entistä luotettavampia riskiarviointeja, mikä parantaa sopeutumistoimien kohdentamista oikein.
Teksti: Sirkku Juhola, Helsingin yliopisto
