Kun tarkastellaan lihavuutta ilmiönä, yhteiskunnallisena kysymyksenä tai kokemuksena, emme voi jättää huomioimatta stigman käsitettä ja ilmiötä. Stigma eli niin kutsuttu häpeäleima tarkoittaa ihmistä tai ihmisryhmää sosiaalisesti hyvin negatiivisesti leimaavaa ominaisuutta. Useimmilla on tiettyjä negatiivisia ajatusmalleja, jotka yhdistämme lihavuuteen. Mutta miten nämä stigmatisoivat ajattelutavat vaikuttavat, miten ne näkyvät yhteiskunnan eri aloilla ja miten voimme jokainen kehittyä vähentämään lihavuuden stigmaa?
Lihavuuden stigma tarkoittaa, että lihavuus ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää ja sitä pidetään ihmistä negatiivisesti leimaavana ominaisuutena. Se ilmenee ennakkoluuloina ja stereotypioina, negatiivisina asenteina, epäoikeudenmukaisena ja syrjivänä kohteluna, kiusaamisena, syyllistämisenä ja herjaamisena sekä lihavuusfobisena kulttuurina. Lihavuuden stigman vaikutuksia hyvinvointiin ei voi aliarvioida, sillä on myös havaittu, että monet niistä terveysongelmista, joiden katsotaan aiheutuvan lihavuudesta, voidaan liittää lihavuuden stigmaan. Lihavuuden stigma näyttäytyy myös eri kohtaamisen paikoissa eri tavalla. Alla muutama esimerkki, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Terveydenhuolto ja lihavuuden merkitys
Lihavuutta on terveydenhuollossa jo pitkään pidetty terveyden riskitekijänä, jota on pyritty vähentämään monin eri keinoin. Aiemmin fokus oli erityisesti yksilön kautta tapahtuvassa toiminnassa, mitä kaikkea yksilön pitäisi tai kannattaisi tehdä, jotta paino vähentyisi. Kukapa meistä ei olisi törmännyt kaloritaulukkoihin tai tietoon siitä, paljonko pitää kävellä tai hölkätä jotta jonkun syödyn asian kalorit on kuluttanut.
Viime vuosina painopistettä on siirretty enenevässä määrin yhteiskunnallisten tekijöiden pohtimiseen, joiden kautta voidaan tukea meidän kaikkien mahdollisuutta tehdä oman terveyden kannalta parempia valintoja. Silti edelleen iso osa lihavuuden ehkäisyä ja hoitoa tapahtuu yksilötasaolla terveydenhuollossa. Ja näin toki pitääkin olla, jokainen, joka kaipaa tukea omaan painoon liittyviin asioihin on tärkeä saada koulutetun ammattilaisen avun piiriin.
Moni lihava kuitenkin kokee, että eivät saa terveydenhuollosta apua ja tukea tai heille suositellaan rutiininomaisesti laihduttamista vaivaan kuin vaivaan. Puheeksi ottaminen on taitolaji, erityisesti silloin kun keskustellaan teemoista, jotka herkästi yhdistyvät stigman kokemukseen. Apua ja tukea tulisi tarjota siihen, mihin ihminen kokee sitä tarvitsevansa, ei oleteta, että jokaisen terveyttä edistetään painoa vähentämällä
Liikkumisen oikeus kaikille?
Liikuntaa suositellaan lihaville erityisesti painonhallinnan välineenä, mutta lihavien edellytyksiin harrastaa liikuntaa ja kohteluun liikunnan kentällä on kiinnitetty vain vähän huomiota. Lihavilla ihmisillä on paljon kokemuksia huonosta kohtelusta ja syrjinnästä liikkuessaan erityisesti julkisissa tiloissa, kuten kuntosalilla ja uimahallissa. Huonon kohtelun tai sen pelon seurauksena lihavat ihmiset eivät tunne itseään tervetulleiksi liikuntapaikkoihin tai oloaan turvalliseksi harrastaessaan liikuntaa.
Median kuvitukset, otsikot ja sisällöt stigman näkökulmasta
Median rooli lihavuuden stigman muodostumisessa ja ylläpidossa on merkittävä. Tyypillinen lihavuutta otsikoiva uutinen on negatiivinen, pelotteleva tai syyllistävä. Myös kuvilla on merkitystä, lihavuusjutun yhteydessä oleva kuva isokokoisesta ihmisestä ilman päätä ja kädessä jokin lihottavaksi mielletty syötävä viestii hyvin suorasti lihavuuteen liittyviä stigmaa lisääviä tekijöitä. Aiemmin myös mediassa lihavuus yhdistettiin pääosin yksilöön liittyviin valintoihin tai tekijöihin, mutta onneksi yhä enemmän lihavuudesta kirjoitetaan yhteiskunnallisen viitekehyksen kautta. Mutta tässäkään emme vielä ole valmiita, edelleen lihavuudesta saadaan myyviä otsikoita tai kuvituksella luotua mielikuvaa, joka ei tue lihavuuden stigman vähenemistä.
Lapsiperheiden näkökulma
Lapsetkaan eivät ole suojassa lihavuuden stigmalta. Moni lapsi kokee syrjintää kokonsa vuoksi ja myös kiusaamiskokemukset ovat yleisempiä niillä, joiden paino on korkeampi kuin ikätovereilla. Lapsen lihavuuden kautta myös vanhemmat joutuvat kohtaamaan lihavuuden stigmaa. Mikäli lapsi on BMI:n mukaan ylipainoinen, vanhemmat eivät voi välttyä muiden syyllistävistä katseista tai kommenteista. Vihjailevat ja suorat kommentit somessa tai viipyvät katseet kaupassa ovat varmasti arkipäivää monen vanhemman arjessa.
Miten sitten vähentää lihavuuden stigmaa? Yksilöön liitetyn vastuun vuoksi lihavuuden stigman seuraukset ovat pitkään jääneet yksilön kannettaviksi. Me voimme kaikki olla muuttamassa maailmaa siihen suuntaan, että alulla olevat hyvät muutokset jatkuvat. Vaikka emme ole vielä valmiita eettisen ja vastuullisen painopuheen ja käytäntöjen toteuttamisessa, niin paljon on kuitenkin edistytty viime vuosina. Lihavuus nähdään ja näkyy yhä monipuolisemmin yhteiskunnassa, erilaisia tarinoina ja erilaisina adjektiiveina. Liikkuva, hyvinvoiva ihminen ei ole enää automaattisesti kooltaan hoikka. Myös erilaisia kehoja on opittu arvostamaan ja antamaan ihmisille itselle äänen sille, mikä heidän hyvinvointiaan parhaiten tukisi. Tämän päivän maailmaa mahdollistaa meille kaikille omien ajattelumallien kyseenalaistamisen ja mahdollisuuden muuttua. Myös lihavuuden stigmaan liittyen.
Kirjoittajat Hannele Harjunen ja Terhi Koivumäki toimivat tutkijoina valtioneuvoston TEAS-hankkeessa Kohti eettistä ja vastuullista painopuhetta ja käytäntöjä.
