Opettajien ja oppilaiden digitaitoja tutkitaan ICT-taitotestin avulla Tampereen yliopiston TRIM-keskuksen ja Turun yliopiston Koulutussosiologian tutkimuskeskuksen yhteishankkeessa.
Ensimmäisessä aineistonkeruuvaiheessa tammi-maaliskuussa testattiin oppilaiden ja opettajien uusiin opetussuunnitelmiin sisältyvien tieto- ja viestintäteknologiataitojen hallintaa. ICT-taitotestin viisi ensimmäistä osiota ovat opettajille ja oppilaille samat. Ne mittaavat peruskäyttötaitoja, työvälineohjelmistojen hallintaa, viestintä- ja verkostoitumisosaamista, kykyä tuottaa ja jakaa omaa sisältöä sekä sovelluksiin liittyvää osaamista. Oppilastesti sisältää lisäksi ICT-alan jatko-opintovalmiuksia mittaavan osion. Varsinaisen testiosuuden lisäksi mittari sisältää kyselyosuuden ja opettajatesti myös itsearviointiosuuden. Ensimmäisen vaiheen aineiston keruu tavoitti 5500 yhdeksäsluokkalaista ja 2200 opettajaa kaikkiaan 68 otoskunnasta.
Alustavien tulosten mukaan opettajat hallitsevat parhaiten tiedonhaun, digitaalisen viestinnän ja tekstinkäsittelyn osa-alueet, oppilaat puolestaan tiedonhaun, tekstinkäsittelyn ja (mobiili)sovellusten asentamisen ja päivittämisen. Heikoimmin opettajat menestyivät sukupuolesta riippumatta tehtävissä, jotka liittyivät tietoverkkoihin, (mobiili)sovellusten käyttöönottoon sekä opetussuunnitelmiin vastikään nousseeseen alkeisohjelmointiin. Oppilaille vaikeuksia tuottivat opettajatestistä puuttunut ICT-alan ohjelmointipainotteinen jatko-opintovalmiusosio sekä myös opettajille vaikeuksia tuottaneet alkeisohjelmoinnin ja sovellusten käyttöönoton tehtävät. Alustavat analyysit osoittavat opettajien hallitsevan ICT-taitotestin kattamat sisällöt keskimäärin paremmin kuin yhdeksäsluokkalaiset nuoret.
Tietoteknologioiden yleinen käyttöaktiivisuus lisää opettajien digiosaamista, oppilailla taas enemmän merkitystä on sillä, mihin käyttöaktiviteetit kohdistuvat.
Käyttötottumuskyselyn vastausten perusteella oppilaiden digiosaaminen yhdistyy erityisesti ahkeraan tiedonhakuun ja oman sisällön tuottamiseen, mutta ei esimerkiksi sosiaaliseen verkostoitumiseen. Selkeä ero opettajien ja oppilaiden välillä löytyy laitteistojen peruskäytön hallinnasta, jonka aikuiset hallitsevat selvästi yhdeksäsluokkalaisia paremmin. Tämä selittynee pitkälti erilaisella käyttökokemuksella, sillä valtaosalle nuorista osaamista kertyy erityisesti mobiililaitteiden käytöstä, jolloin esimerkiksi tiedostojen hallinta ja vaikkapa näppäinyhdistelmät eivät ole heille samaan tapaan tuttuja kuin aikuisille.
Nuoret kaipaavat koulussa tapahtuvaa perustaitojen ja perustyövälineiden käytön opetusta täydentämään vapaa-ajan ahkeraa digitaalista toimeliaisuuttaan.
Miesopettajien testimenestys ja itsearviot omasta osaamisesta ovat merkitsevästi naisopettajia paremmat ja he ovat myös saatujen vastausten perusteella saaneet naisia useammin digitaidoissa täydennyskoulutusta. Nuorten opettajien osaaminen ja omat arviot osaamisestaan ovat varttuneempia paremmat. Nuoret opettajat ovat myös saaneet varttuneempia opettajia enemmän koulutusta digiasioissa. Opettajat kertovat saaneensa digiaiheista täydennyskoulutusta pääasiassa työvälineohjelmistoihin liittyen. Sen sijaan sovelluksiin, ohjelmointiin sekä kuvan-, äänen- tai videonkäsittelyyn, pilvipalveluihin tai omien tuotosten julkaisemiseen liittyvää koulutusta opettajille on vastausten perusteella tarjottu varsin vähän ja juuri näitä opettajat itse toivovat kaikkien eniten.
Yhdeksäsluokkalaisten yleisessä suoriutumisessa ei sukupuolten välillä ole aikuisten tapaan suuria eroja. Testimenestyksessä osa-alueittain eroja sen sijaan löytyy. Tytöt ovat poikia osaavampia koulutyöhön liittyvissä osa-alueissa, kuten tiedonhaussa ja toimisto-ohjelmistojen hallinnassa sekä viestintään ja verkostoitumiseen liittyvissä osa-alueissa. Pojat hallitsevat tyttöjä paremmin teknistä osaamista vaativat osa-alueet, kuten laitteistojen peruskäytön sekä ICT-alan jatko-opintovalmiuksiin kuuluvat ohjelmoinnin, web-ohjelmoinin ja tietokannat. Ei ole itsestään selvää, kuten tutkimuksissa toisinaan esitetään, että pojat pärjäisivät digiasioissa tyttöjä paremmin tai päinvastoin.
Oppilaiden keskuudessa yksilöiden väliset erot digiosaamisessa ovat huomattavia ja niiden tasaamisessa koululla on merkittävä tehtävä, jotta jokainen peruskoulunsa päättävä nuori saa riittävät valmiudet digitalisoituvassa yhteiskunnassa toimimiseen ja osallistumiseen.
Vastoin julkisuudessa toisinaan esillä olevia huolenaiheita, maantieteellinen sijainti tai kuntakoko eivät alustavien analyysien mukaan ole sen enempää yhteydessä opettajien kuin oppilaidenkaan digiosaamiseen. Yksilöiden välillä eroja osaamisessa toki löytyy ja pienenkin kunnan tai muun alueen sisällä erot osaamisessa voivat olla huomattavia. Asuminen jollain tietyllä suunnalla Suomea ei kuitenkaan jaa sen enempää oppilaita kuin opettajiakaan hyviin tai heikkoihin digitaitajiin.
Teksti: Osmo Kivinen ja Meri-Tuulia Kaarakainen
