Koronapandemia muutti ihmisten sosiaalista elämää töissä, kotona, koulussa ja vapaa-ajalla. Pitkään jatkuessaan sillä on myös ollut vaikutuksensa eriarvoisuuteen. Turun yliopiston sosiologian opiskelijoiden kurssitöiden mukaan pandemia on osin kärjistänyt sosiaalista eriarvoisuutta, osin tuonut esiin aiemmin piilossa olleita eriarvoisuuden muotoja. Aineistonaan opiskelijat hyödynsivät valtioneuvoston kanslian COVID-19 tutkimuskatsauksia.
Kevätlukukaudella 2021 toteutetun sosiaalista eriarvoisuutta käsittelevän kurssin tavoitteena oli sosiaalisen eriarvoisuuden lisäksi opettaa opiskelijoille tieteellisen tutkimustiedon hyödynnettävyyden merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Opiskelijoiden tekstit pandemian ja sosiaalisen eriarvoisuuden eri muotojen välisistä yhteyksistä ovat tämän kirjoituksen liitteenä.
Koronapandemia: suuri tasoittaja vai jakojen kärjistäjä?
Stanfordin yliopiston historioitsija Walter Scheidelin mukaan pandemiat ovat yksi neljästä Ilmestyskirjan ratsastajista, jotka ovat ihmiskunnan historiassa toimineet eriarvoisuuden ”suurina tasoittajina”. Sodat, vallankumoukset, imperiumien ja valtakuntien romahdukset sekä pandemiat ovat osoittautuneet tehokkaiksi taloudellisen eriarvoisuuden tasoittajiksi vähentäen yhteiskunnan ylempien kerrostumien valtaa, varallisuutta ja tuloja.
Kevätlukukaudella 2021 Turun yliopiston sosiologian opiskelijat tarkastelivat kurssitöissään, missä määrin olemassa oleva tutkimustieto koronapandemiasta tukee Scheidelin havaintoja, kun eriarvoisuus käsitetään taloudellista eriarvoisuutta laajemmin sosiaalisena eriarvoisuutena. Opiskelijoilla oli vapaat kädet valita oma sosiaalisen eriarvoisuuden muotonsa. Tämän jälkeen heidän tehtävänään oli tarkastella valtioneuvoston kanslian COVID-19 tutkimuskatsausten avulla, millaisia yhteyksiä ja seurauksia pandemialla on tutkimustiedon valossa ollut valittuun eriarvoisuuden muotoon.
Sosiaalinen eriarvoisuus on poikkileikkaava ilmiö
Opiskelijat tarkastelivat kurssitöissään pandemian ja sitä seuranneiden rajoitustoimenpiteiden seurauksia eri näkökulmista. He tarkastelivat, millaisia seurauksia pandemia-ajalla on ollut sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen sekä maahanmuuttajien asemaan yhteiskunnassa. Yhteiskunnan sulkeutumisen myötä ihmiset jäivät koteihinsa ja etätyö lisääntyi. Tähän liittyen opiskelijat tarkastelivat hoivavastuun sukupuolittuneisuutta, etätyöhön liittyvää eriarvoisuutta sekä pandemian yhteyksiä lähisuhdeväkivaltaan. Lisäksi tarkastelun kohteena oli yhtäältä viestinnän keinot pandemian hillitsemiseksi ja toisaalta se, millaisia eriarvoisuutta tuottavia tekijöitä viestintään liittyy.
Vaikka eriarvoisuus on yksi tutkimuskatsausten yhdestätoista osa-alueesta, opiskelijoiden tehtävänä oli tehdä omat katsauksensa poikkileikkaavasti kaikista tutkimuskatsausten osa-alueista. Opiskelijoiden kurssityöt paljastavatkin, että sosiaalinen eriarvoisuus eri muodoissaan ilmenee useilla elämänalueilla. Se ilmenee niin epidemian leviämisessä, rajoitustoimenpiteiden seurauksissa, koulutuksessa ja oppimisessa, teknologian käytössä, turvallisuudessa sekä ihmisten käyttäytymisessä.
Tarve välittömille toimille ja pitkän aikavälin seurannalle
Opiskelijatöiden teemojen valossa pandemia on paljastanut olemassa olevia eriarvoisuuden rakenteita. Nämä näkyvät niin sukupuolten välisessä tasa-arvossa, työelämässä ja etätyömahdollisuuksissa, turvattomuudessa, viestinnässä ja tiedon lukutaidossa sekä maahanmuuttajien asemassa. Monessa tapauksessa pandemia on kärjistänyt eriarvoisuutta tai tuonut esiin aiemmin piilossa olleita eriarvoisuuden muotoja. Pandemia ei vaikuta olevan tällä kertaa eriarvoisuutta vähentävä tekijä.
Yhteiskunnan toimenpiteiden näkökulmasta pandemian seuraukset edellyttävät sekä välittömiä toimia että pitkän aikavälin seurantaa. Huomattavaa on myös se, että tarve monialaiselle yhteistyölle on ilmeinen. Pandemian seurauksia tulee hoitaa niin kansallisella kuin paikallisella tasolla sektorirajat ylittävästi. Keskeinen kysymys eriarvoisuuden osalta on se, mitkä ovat pandemian pitkän aikavälin seuraukset ja millä vakavuudella yhteiskunta ottaa pandemian sosiaalisen jälkihuollon. Tämä edellyttää poliittista viisautta, malttia ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa.
Opiskelijoiden tekstit:
Teksti: Mikko Niemelä, Turun yliopisto
Kuvituskuva: Wikimedia Commons
