Jotta Suomen rannikkovesien hyvä tila toteutuisi, tarvitaan suuria ravinnekuormituksen vähenemiä. Vähennystoimia tarvitaan mm. maatalouden, metsätalouden ja kalankasvatuksen toimialoilla, joista kullakin on omat erityispiirteensä. Menetelmien käyttöönottoa tukemaan tarvitaan kullekin toimialalle suunniteltuja tehokkaita ohjauskeinoja. Lisäksi olisi tarpeen tutkia ravinnepäästökaupan toimivuutta.
KATOT-hanke järjesti sidosryhmille 21.3.2023 webinaarin, johon osallistui yhteensä 55 henkilöä. Tilaisuudessa keskusteltiin ravinnekuormituksen vähentämisestä erityisesti kolmella hankkeen tarkastelemalla toimialalla eli maataloudessa, metsätaloudessa ja kalankasvatuksessa. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan eri toimialojen kuormituksen vähennysmahdollisuuksia ja haasteita hankkeen tulosten ja sidosryhmien kanssa käydyn keskustelun pohjalta.
Tarkasteltavat toimialat ovat hyvin erilaisia. Maa- ja metsätaloudesta tuleva kuormitus on valuma-alueilta tulevaa hajakuormitusta, kun taas kalankasvatus on pistekuormituksen lähde. Kalankasvatus on tiukasti säädelty ala, jonka toiminnan reunaehdot määritellään pitkälti ympäristöluvissa. Maa- ja metsätaloudessa voidaan kuormitukseen vaikuttaa mm. normiohjauksella, tukipolitiikan muutoksilla ja neuvonnalla. Maa- ja metsätalous eroavat toisistaan kuitenkin huomattavasti mm. siinä, että maatalous on hyvin tukiriippuvaista ja metsätalouden luonteeseen taas kuuluu, että muutokset näkyvät kuormituksessa viiveellä.
Maatalouden vesiensuojelun teho paranisi edelläkävijyyteen kannustavalla tukijärjestelmällä
Maatalouden haasteita ovat tuotannon kannattavuus ja toisaalta kysymys siitä, miten omavaraisuus turvataan pitkällä aikavälillä. Heikkotuottoisten peltojen vaihtoehtoinen käyttö on yksi keino viljelyn vesistökuormituksen ja ilmastovaikutusten hillitsemiseksi. Maataloustukia ei voi käyttää, koska näillä alueilla ei ole ruoantuotantoa. Rahoitus onkin avainkysymys ja se liittyy vahvasti oikeudenmukaisuuteen.
Maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä tärkeä keino on tukipolitiikka, erityisesti Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan (Common Agricultural Policy, CAP) liittyvät tuet: suorat hehtaarituet ja niihin liittyvä ehdot sekä ympäristökorvausjärjestelmä. Tämä tukijärjestelmä on EU-vetoinen eivätkä sen puitteet mahdollista esimerkiksi ympäristökorvausten muuttamista vaikutusperusteisiksi. Suomessa olisi kuitenkin mahdollista muuttaa lähestymistapaa niin, että keskitytään sitoutuneiden tilojen ja pinta-alan maksimoinnin sijaan erityisen kestävien tuotantotapojen tukemiseen. Perinteisesti kattavuutta on perusteltu lannoitusrajoilla, mutta nyt uuden fosforiasetuksen myötä kaikkiin tiloihin kohdistuvat samat fosforinkäytön rajat.
Metsän käsittelyn muutoksilla etenkin rehevillä turvemailla voidaan vähentää ravinnekuormitusta
Metsätaloudelle on asetettu tavoite lisätä puuntuotantoa, mutta toisaalta olisi tarpeen vähentää hakkuita hiilinielujen turvaamiseksi. Viime vuosina on myös havaittu, että metsätalouden vesistöpäästöt ovat suuremmat kuin on aiemmin arvioitu. Metsätalouden osuus kuormituksesta näkyy selvimmin Perämerellä, missä on valuma-alueella paljon turvemaita.
Metsätalouden vesistökuormitusta voidaan vähentää metsänkasvatuksen ja -käsittelyn muutoksilla ja ottamalla käyttöön tehokkaita vesiensuojelurakenteita, kuten pintavalutuskenttiä ja laskeutusaltaita, oikealla mitoituksella. Uudistushakkuiden vähentäminen ja jatkuvapeitteinen metsänkäsittely etenkin turvemailla vähentää vesistökuormitusta. Tällöin voidaan usein myös välttää kunnostusojituksia. On kuitenkin muistettava, ettei jatkuvapeitteinen metsänkasvatus ole kaikkialla kannattavaa. Parhaat mahdollisuudet lisätä jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta on rehevissä suometsissä.
Metsätalouden uusi kannustejärjestelmä METKA tulee voimaan vuoden 2024 alussa. Siitä tuetaan mm. vesiensuojelupainotteisia suometsänhoitosuunnitelmia. Parhaillaan ollaan uudistamassa myös metsänhoitosuosituksia. Näiden uudistusten vaikutuksia metsätalouden vesistökuormitukseen ei vielä tiedetä.
Kalankasvatusta halutaan lisätä, mutta ravinnekuormitusta pitäisi pystyä samalla pienentämään
Yhteiskunta asettaa kalankasvatukselle ristiriitaisia tavoitteita. Samalla kun kotimaista tuotantoa pitäisi kasvattaa erityisesti omavaraisuuden lisäämiseksi, olisi ravinnekuormitusta pystyttävä pienentämään. Kalankasvatuksen kuormituksen vähentämiskeinoja tarkastellaan tarkemmin KATOT-hankkeen aiemmin julkaistussa blogitekstissä https://tietokayttoon.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/kotimaista-kalaa-toivotaan-lisaa-ruokapoytiin-miten-vahennetaan-kalankasvatuksen-ymparistokuormitusta-
Kalankasvatuksen määrää ja kuormitusta säädellään luvituksella. Alan toimijat kokevat, että luvistusprosessi on hyvin pitkä ja kallis. Luvituksen ennustettavuus on toimijoille tärkeää. Alan kehittämiseen tarvittaisiinkin uusia, kannustavia ratkaisuja. Voisiko kompensaatio ja todennettu ravinnepäästökauppa olla ratkaisu?
Ravinnepäästökaupasta haetaan ratkaisua
Hyvin järjestettynä ravinnepäästökauppa voisi tarjota mahdollisuuden tuottaa halutun suuruinen alueellinen kuormitusmäärä. Asia on monimutkainen ja kuormitusvähennysten todentaminen etenkin hajakuormituksen osalta on hankalaa. Maatalouden toimenpiteiden sijaan ravinteiden vähentämiseen voitaisiin käyttää esimerkiksi kasvuston poistoa, hapettomien pohjien hapetusta tai simpukoiden kasvatusta, jos niiden vaikutukset ovat kvantifioitavissa. Myös merialuekohtainen poistokalastus voisi olla mahdollinen. Helpoiten todennettavissa olisivat pistekuormittajien tuottavat päästövähennykset.
Päästökaupan puitteissa toteutettavien kuormitusvähennysten tulee olla lisäisiä, eli niitä ei olisi muuten toteutettu. Järjestelmän luomisen ja ylläpidon hallinnolliset kustannukset eivät saisi olla liian korkeita. Yksi haaste on, ettei nykyinen ympäristönsuojelulaki tunne kompensaatiota.
Olisikin tarpeen selvittää, voisiko päästökauppa olla yksi keino edistää rannikkovesien hyvää tilaa. Tämä vaatisi, että yllä mainitut haasteet saadaan ratkaistua ja toimivan päästökaupan ehdot täyttyvät.
Kirjoittaja: Kati Berninger, Tyrsky-Konsultointi
