Suvereenin valtion historiallisena ideana on suojata ihmisiä, yhteiskuntaa ja kansakuntaa niin ulkoisilta kuin sisäisiltäkin uhilta tarvittaessa kovinkin toimenpitein. Syvän rauhantilan aikana valtion turvallisuuskeskeinen perusluonne jää taka-alalle muiden toimintojen ja näkökulmien astuessa valokeilaan. Hyvinvointivaltion perimmäinen olemus tai yhtäällä erilaisten (turvallisuus)käsitteiden esiinnousu ovat tästä esimerkkejä.
Turvallisuustutkimukseen tai lukuisiin eri turvallisuus- ja strategiadokumentteihin tutustunut tietää, kuinka runsaasti erilaisia turvallisuuskäsitteitä on olemassa. Toimintaympäristön muutos vaikuttaa ja aika ajoin pakottaa yksilön ja yhteiskunnan muuttamaan käsityksiä ja käsitteitä. Turvallisuus kaikessa kokonaisvaltaisuudessaan ei muodosta poikkeusta. Suomessa, sattuneesta syystä, turvallisuus on koko itsenäisyytemme ajan ollut tunnistettu ja tunnustettu elementti. Tätä kokonaisuutta kuvaavat sanat, termit ja käsitteet ovat hieman vaihdelleet vuosien saatossa. Se mitä yksittäisellä sanalla on tarkoitettu tai mihin sillä on viitattu, muuttuu niin ikään tai pikemminkin kyse on siitä, että ymmärrämme sanat ja käsitteet aina omista lähtökohdistamme käsin.
Alati liikkuvaa turvallisuuskäsitteiden kenttää yhdistää pyrkimys turvallisuuteen
Esimerkiksi kansallisen turvallisuuden idea tarkoittaa tavoitetilaa, josta tulee huolehtia, jotta muut yhteiskunnalliset toiminnot, hyvinvointi ja yksilön oikeudet voisivat kukoistaa. Kansallisen turvallisuuden olemisen luonne on jatkuvassa tulemisen tilassa. Se tarkoittaa, että siihen liittyvät ilmiöt tai sen saavuttamisen keinot eivät ole pysyviä, vaan ne muokkaantuvat jatkuvasti yhdistellen vanhaa ja uutta. Kansallinen turvallisuus kuljettaa mukanaan mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta sekoittaen niitä keskenään. Menneisyys kertoo meille aina jotakin. Se näkyy arjessamme jatkumona. Mihin käsitteelliseen jatkuvuuteen sana siviilivalmius asettuu, ja millaista turvallisuuskäsitteellistä perimää se kantaa sisällään?
Siviilivalmiuden lisäksi tuoretta kehitystä edustavat muun muassa terveysturvallisuuden käsite sekä esimerkiksi jo hiukan aikaa laajasti puhuttanut resilienssi. Oman mielenkiintoisen lisänsä on tuonut kansallisen turvallisuuden käsitteen käyttöönotto niin hallinnollisissa asiakirjoissa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kansallinen turvallisuus on perinteisen turvallisuuskäsitteistön hierarkiassa se käsite, jonka helmojen suojaan kaikki muut lopulta asettautuvat. Kansallisesti turvallisuustermien käyttö, hallinnolliset ratkaisut, lainsäädäntö ja toiminta eroavat, mutta viime kädessä kaikki eri turvallisuutta tuottavat toiminnot tähtäävät yksilön, yhteiskunnan ja lopulta valtion sekä kansakunnan turvallisuuteen.
Muuttuva toimintaympäristö haastaa turvallisuushallinnon rakenteita
Kuten juuri päätöksensä saaneessa siviilivalmiutta tarkastelleessa VN TEAS-hankkeessa tuodaan esiin, niin kysymys turvallisuuskäsitteistön rikkaudesta, sisällöistä, keskinäisistä suhteista ja hallinnollisista ratkaisuista tuottaa pohdintaa.
Samanaikaisesti kun meillä keskustellaan eri tavoin turvallisuuteen liittyvistä ilmiöistä, ongelmista ja käsitteistä, niin kovin harvoin meillä puhutaan siitä, että ovatko meidän hallintorakenteemme, prosessimme tulosohjauksineen ja lainsäädäntömme ajan tasalla. Toisin sanoen, ovatko ne kyenneet seuraamaan muuttunutta toimintaympäristöä? Tämä kysymys korostuu etenkin, kun kylmän sodan päättymisestä lähtien eri analyysit ja dokumentit ovat toitottaneet, kuinka kompleksisessa maailmassa elämme ja kuinka olemme pirullisten kysymysten piinaamia. Nämä ”pirulaiset” kun eivät suostu noudattamaan meidän historiallisia hallintorajojamme ja lainsäädännön piirtämiä vastuuviranomaisten työnjakoja.
On siis lukuisia tekijöitä, prosesseja ja muutosvoimia, jotka haastavat ja jopa kyseenalaistavat yhteiskuntaamme, sen arvoja sekä kykyämme vastata muutoksiin. Osin teemme tämän itse, osin sen tekee joku ulkopuolinen voima. Voimme tästä huolimatta perustellusti pohtia, onko meillä joku taho jossain, jolla on kokonaiskuva kohtaamistamme haasteista ja ratkaistavista ongelmista?
Turvallisuushallinnon kehittämisessä kohti konkretiaa
Valtionhallinto on reagoinut pitkään jatkuneeseen toimintaympäristön murrokseen tekemällä lukuisia eri teemoihin ja hallinnonaloihin kytkeytyviä selontekoja, strategioita ja analyyseja. Näiden tuottaminen kertoo yhtäällä tietystä hallinnollis-organisatorisesta turvallisuustietoisuudesta, mutta toisaalla kuvastaa sitä todellisuutta, jossa elämme eli turvallisuusasiat ja siten ennakointi sekä varautuminen ovat kovin hajallaan. Myös siviilivalmiuden hankkeessa tehty analyysi osoitti tämän tosiasian taas kerran.
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on esillä useita turvallisuuteen liittyviä selvityksiä, toimenpiteitä ja strategioita. Keskeinen kysymys liittyy siihen, kuinka varmistetaan, että nämä hallitusohjelmassa erilliset ohjelmat ja strategiat huomioivat toisensa niin valmistelu- kuin toimeenpanovaiheessa? Ja kuinka huolehditaan siitä, että ne johdetaan koordinoidusti ja taataan ennakoitu vaikuttavuus?
Ehkä meidän, viimeinkin, tulisi siirtää entistä enemmän huomio käsitteistä ja erilaisista dokumenteista laajempaan problematiikkaan eli siihen, kuinka meidän turvallisuutta eri tavoin tuottava hallintomme on organisoitunut ja onko sitä koskeva lainsäädäntö ajan tasalla. Huolimatta siitä, että kansallisten intressien määrittäminen on vaikeaa tai huolimatta siitä, että kansallista varautumista ja ennakointia on työlästä edistää varsinkin, kun tiedonkulku ja lainsäädäntö eivät ideaalilla tavalla toimi.
Tulevan osalta kysymys on erityisesti siitä, kuinka pystymme entistä paremmin varautumaan ja tunnistamaan erilaiset uhkakuvat. Tämä asettaa huomattavia eri tavoin kohdistuvia haasteita turvallisuusjohtamiselle, sitä koskevalle osaamiselle, lainsäädännölle, rakenteille ja resursseille tiedosta puhumattakaan. Millaisen panoksen ja missä muodossa siviilivalmiuden konsepti voisi tähän prosessiin tuoda?
Lähteet ja lisälukemista
- Ingman, Lauri (1925). Suomen turvallisuus: lausuntoja sisä- ja ulkopoliittisista kysymyksistä vuosina 1923–1925. Otava.
- Kuukasjärvi, Kimmo (2023). Tullut jäädäkseen! Kansallisen turvallisuuden tulo osaksi Suomen turvallisuuskäsitysten kenttää vuosina 2001–2022. Tampereen yliopiston väitöskirjat 879. Tampereen yliopisto. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3096-5
- Laitinen, Kari (2023). Resilienssi suomeksi, Suomessa – nyt ja tulevaisuudessa. Maanpuolustuskurssiyhdistyksen julkaisu 146, joulukuu 2023: s.14-19.
- Laitinen, Kari & Huhtinen Aki-Mauri (2021). Kansallinen turvallisuus murroksessa. Docendo.
- Laitinen, Kari & Kuukasjärvi, Kimmo (2023). Viranomaisten tietojenantaminen ja -vaihtaminen, tiedonkulku ja lainsäädäntö muuttuneessa turvallisuus- ja toimintaympäristössä. Poliisiammattikorkeakoulun katsauksia 34. Poliisiammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023062157501
Teksti: Kari Laitinen, Poliisiammattikorkeakoulu
