Jos maailman terveydenhuoltosektori olisi maa, olisi se planeetan viidenneksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja. Suomessakin sosiaali- ja terveydenhuolto (sote) aiheuttaa merkittävän määrän päästöjä ja jätettä, mutta näiden vähentämistä ei meillä ohjata kansallisesti. Muista maista löytyy hyviä esimerkkejä ekologisesti kestävän soten ohjauksesta. 

Pääministeri Marinin hallitusohjelman tavoite, että Suomi on  hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen on laittanut vipinää hallituksen ilmastotoimiin. Vuonna 2014 yksistään terveydenhuollon osuus oli 5 prosenttia Suomen hiilidioksidin kokonaispäästöistä. Se oli yli globaalin keskiarvon (4,4 %). Tämän lisäksi sektori tuottaa merkittävän määrän jätettä. Tästä huolimatta Suomen sote-palveluille ei ole asetettu kansallisia ilmastotavoitteita, ja sen ekologista kestävyyttä kirittävä ohjaus on jäänyt puolitiehen. Tämä siitäkin huolimatta, että tulevaisuuden hallinnon keskeisimpiä tavoitteita tulee olemaan ilmastokriisin ratkaiseminen ja huomiointi jokaisella sektorilla, sote mukaan lukien.

Toimintansa käynnistäneet hyvinvointialueet tuovat mukanaan mahdollisuuden ajatella uudelleen myös sote-palvelujen ekologisuuden kansallista ohjausta ja seurantaa. Tätä työtä ei valtionhallinnossa tarvitse aloittaa tyhjältä pöydältä, sillä kansainväliset esimerkit tavoitteista, toimenpiteistä sekä seuranta- ja ohjausmekanismeista osoittavat ekologisesti kestävämmän soten olevan mahdollista. Vaikka esimerkeistä moni koskee vain terveydenhuoltoa, ne voivat soveltua myös sosiaalihuollon ohjaamiseen.

Iso-Britannia edelläkävijä terveydenhuollon ekologisen kestävyyden edistämisessä

Terveydenhuollon ekologista kestävyyttä tavoitellaan jo monessa maassa kansallisella ohjauksella. Esimerkiksi Iso-Britanniassa terveydenhuoltoa ja sen kestävyyttä ohjataan enimmäkseen ylhäältä alas, kun taas Saksassa enimmäkseen alhaalta käsin. Ylhäältä alas tapahtuva ohjaus keskittyy perinteisesti sääntelyyn muutoksen ajamiseksi. Alhaalta lähtevä ohjaus perustuu ruohonjuuritason aloitteisiin ja aktiivisten toimijoiden verkostoon. Tämä on nähty tärkeäksi paikallisten toimijoiden sitouttamisessa, ja sääntelyn mukauttamisessa paikallisiin olosuhteisiin. Kestävyyden edistämisessä tarvitaan yleensä molempia lähestymistapoja, koska näin aloitteille saadaan johtotason tuki. (Weimann & Weimann 2022.)

Iso-Britanniaa voidaan pitää edelläkävijänä terveyspalvelujen ekologisen kestävyyden edistämisessä. Siellä perustettiin jo vuonna 2008 kansallisten terveyspalvelujen (NHS) Kestävän kehityksen yksikkö (The Sustainable Development Unit SDU, sittemmin Greener NHS Unit). Yksikön tehtävänä on rohkaista terveydenhuoltoa kestävien toimien toimeenpanoon, vaikuttaa politiikkaan ja edistää Iso-Britannian ilmastolain mukaisten sitoumusten saavuttamista. (Tennison ym. 2021.)

Iso-Britanniassa julkaistiin NHS:lle vuonna 2009 hiilidioksidipäästöjen vähentämisstrategia ja vuonna 2020 Delivering a ‘Net Zero’ National Health Service -raportti. Siinä kuvataan kansallisella tasolla NHS:n ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Lisäksi NHS:n organisaatioiden tulee laatia kolmivuotiset Green planit, joissa esitetään omat tavoitteet ja toimintasuunnitelmat päästöjen, energiankäytön ja jätteiden vähentämiseksi. Green Planin laatimiseksi on saatavilla ohje (National Health Service England (2023). 

Esimerkkejä soten kansallisista hiilineutraaliustavoitteista ja seurannasta

Nykyisellään Suomelle ei ole asetettu kansallisia soten omia hiilineutraaliustavoitteita. Kansallisen terveyspalvelujärjestelmän hiilineutraaliustavoitteen asetti ensimmäiseksi Iso-Britannia vuonna 2020. Maan tavoitteena on NHS:n hiilineutraalius vuoteen 2040 mennessä niiden päästöjen osalta, joihin NHS pystyy vaikuttamaan suoraan, ja vuoteen 2045 mennessä niiden päästöjen osalta, joihin NHS pystyy vaikuttamaan epäsuorasti mm. hankintaketjujen kautta. 

Tällä hetkellä terveyspalvelujärjestelmän hiilineutraaliustavoite vuosille 2030–2050 on asetettu 20:ssa maassa. Näiden joukossa on Iso-Britannian lisäksi kolme Euroopan maata: Norja (vuoteen 2045 mennessä), Belgia ja Espanja (vuoteen 2050 mennessä). Iso-Britannian ja Norjan kansalliset terveyspalvelujärjestelmät tavoittelevat hiilineutraaliutta kunnianhimoisemmassa aikataulussa kuin maiden kansalliset tavoitteet.

NHS:n päästöjä on seurattu vuosittain vuodesta 2008 alkaen. NHS:ssa raportoidaan kestävyyteen liittyviä indikaattoreita (ml. anestesia-aineet, rakennusten energiankäyttö) kansallisesti eri järjestelmien kautta. NHS:n organisaatiot voivat myös itse mitata omaa edistymistään verkkopohjaisilla työkaluilla. NHS on onnistunut vähentämään kokonaispäästöjään 26 prosenttia vuosina 1990–2019 ja 64 prosenttia sairaalahoitojaksoa kohden (Tennison ym. 2021).

Suomi täysillä mukaan soten ilmastotalkoisiin

Kansallisen terveyspalvelujärjestelmän hiilineutraaliutta tavoittelevien maiden listalle on kaivattu lisää maita, erityisesti EU:sta (Wilkinson 2021). NHS:n kestävän kehityksen johtaja Nick Watts toivoo myös, että Iso-Britannia inspiroisi muitakin maita vastaaviin toimiin, sillä NHS:n hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen tarvitaan globaalia terveyspalvelujärjestelmien yhteistyötä (BMJ 2022). 

Soten toiminta kuormittaa ilmaan pääsevien kaasujen lisäksi valtavasti muuta ympäristöä, kuten maaperää ja vesistöjä näihin päätyvien kiinteiden ja nestemäisten (lääkkeet, kemikaalit) jätteiden kautta. Ympäristökuormaa voitaisiin vähentää myös muidenkin kuin ilmastopäästöjen osalta, jolloin tavoitteena voisi olla esimerkiksi vesiympäristön turvallisuus, jätemäärien ja jätteen ympäristövaikutusten vähentäminen, haitallisten kemikaalien korvaaminen turvallisemmilla tai sairaalaympäristön ekologisuus. (Global Green and Healthy Hospitals, Healthcare Without Harm, World Health Organization 2017 & 2020). NHS:ää on esimerkiksi kritisoitu pelkkiin kasvihuonekaasupäästöihin keskittymisestä muiden ympäristövaikutusten kustannuksella. Toisaalta näistä päästöistä on hyvä aloittaa, koska niitä on helppo mitata. (Roschnik 2019). 

Suomen kansalliset ilmastotavoitteet ulottuvat hiilineutraaliustavoitteen lisäksi myös esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen, ja siten antavat hyvän pohjan ymmärtää ekologinen kestävyys myös sotessa laaja-alaisemmin. Tämän ohella Suomi pystyisi näyttämään esimerkkiä kestävyystavoitteiden ulottamisessa terveydenhuollon lisäksi sosiaalipalveluihin. Sosiaalihuollon näkökulmasta hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle on tähän asti tehty oma tiekartta ainakin Walesissa (Welsh Government 2022).

EKO-SOTE -hanke tuottaa tietoa ekologisen soten ohjauksesta ja nykytilasta

Ekologisesti kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteet ja ohjausmekanismit (EKO-SOTE) -hankkeen tavoitteina on laatia Suomen sosiaali- ja terveydenhuollolle ehdotus kansallisista ekologisen kestävyyden tavoitteista sekä esittää seuranta- ja ohjausmekanismeja, joiden avulla tavoitteiden toimeenpanoa hyvinvointialueilla tuetaan. Koonti kansainvälisistä esimerkeistä tullaan julkaisemaan osana hankkeen loppuraporttia elokuussa 2023. Hanketta toteuttavat Tampereen yliopisto, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Varsinais-Suomen hyvinvointialue sekä Demos Helsinki. Hanke toteutetaan valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoituksella.

Teksti: Leena Alanko, Demos Helsinki ja Pia Västinsalo, Tampereen yliopisto