Suomessa työelämän sukupuolenmukainen segregaatio on poikkeuksellisen voimakasta ja valikoituminen eri ammattialoille alkaa jo koulussa. Ammatillisessa koulutuksessa kahdestatoista suurimmasta alasta seitsemällä opiskelee yli 90 % joko naisia tai miehiä, ja kolmella alalla yli 80 % naisia tai miehiä. Ammatilliset oppilaitokset voikin nähdä lähes poika- ja tyttökouluina, kun naiset ja miehet opiskelevat niin suurelta osin eri aloilla. Mistä johtuvat näin rajut erot Suomessa, jossa peruskoulu kuitenkin on samanlainen niin tytöille kuin pojillekin?

Mistä sukupuolenmukainen segregaatio johtuu?

Koulutusvalintojen sukupuolenmukainen jakautuminen johtuu SEGLI-hankkeen tutkimuksen mukaan muun muassa siitä, että naiset ja miehet tutustuvat ennen ensimmäisiä koulutusvalintojaan työelämään hyvin rajallisesti, ja naisille ja miehille tulevat tutuiksi keskimäärin eri alat. Kun ala ei ole tuttu, sukupuolittuneet mielikuvat eri ammateista vaikuttavat valintoihin.

Stereotyyppiset käsitykset miehille ja naisille sopivista töistä muovaavat nuorten käsityksiä itselleen mahdollisiksi nähdyistä ammateista. Purkutalkoot-hankkeen tutkimuksen mukaan nuoren opiskelu epätyypillisellä koulutusalalla on kytköksissä samaa sukupuolta olevan vanhemman työskentelyyn epätyypillisellä alalla. Nuoren ’ammattigalleria’ voikin laajentua lähipiiristä löytyvien esikuva-ammattilaisten taikka mediassa nähtyjen ammattilaisten kautta.

Myös työelämän epätasa-arvoiset käytännöt tuottavat osan segregaatiosta. Tutkimusten mukaan työnantajat usein hieman suosivat rekrytoinnissa sitä sukupuolta, joka tyypillisesti tekee haettavana olevaa työtehtävää. Lisäksi urakehitykseen liittyvät käytännöt voivat asettaa osan työntekijöistä epäedulliseen asemaan tai työpaikoilla ei puututa häirintään tarpeeksi napakasti. Sukupuoleen perustuvaa syrjintää saatetaan ennakoida jo koulutusvalintoja tehdessä, jolloin syrjinnän pelko vahvistaa omalle sukupuolelle tyypillisten koulutusvalintojen tekemistä.

Koulutusvalintojen osalta segregaatio kytkeytyy maantieteelliseen oppilaitosverkostoon, joka ei nykyisellään mahdollista yhtäläisiä valintoja suurten kaupunkien tai pienempien paikkakuntien nuorille oppilaitosverkoston harventamisen vuoksi. Purkutalkoot-hankkeen tutkimuksen mukaan nuoret tekevätkin sukupuolelleen epätyypillisiä valintoja enemmän niillä paikkakunnilla, joilla on runsaasti epätyypillisen valinnan mahdollistavia koulutuksen aloituspaikkoja.

Sukupuolittuneiden ammattikäsitysten taustalla vallitsevia oletuksia mieheydestä ja naiseudesta ei usein tunnisteta. Koulutusvalinnat saattavatkin näyttäytyä nuorille itsestään selviltä ratkaisuilta, vaikka todellisuudessa valintahorisonttia on jo rajattu tiedostamattomien taustaoletusten mukaan, jolloin kyse on itseasiassa vallitsevaan tilanteeseen sopeutumisesta ja ammattikäsitysten uusintamisesta.

Segregaatiota täytyy purkaa

Usein segregaatio jaetaan määritelmällisesti vaakasuoraan ja pystysuoraan segregaation, joista vain jälkimmäisen nähdään liittyvän vallanjakoon. Vaakasuora segregaatio tarkoittaa sukupuolenmukaista eriytymistä eri sektoreille, ammatteihin, harrastuksiin tai erilaisiin kotitöihin niin, että eroja ei voida arvottaa vaikkapa rahallisesti. Pystysuora segregaatio puolestaan tarkoittaa sukupuolen mukaista jakautumista rahalliselta korvaukseltaan tai valta-asemaltaan eritasoisiin asemiin ja tehtäviin.

Vaakasuora ja pystysuora segregaatio liittyvät kuitenkin myös yhteen, eikä niitä ole käytännössä helppo erotella toisistaan. Esimerkiksi naisenemmistöisellä sosiaali- ja terveysalan sektorilla on paljon matalapalkkaisia tehtäviä, joten tälle sektorille työllistyminen saattaa myös johtaa keskimääräistä matalampaan palkkaan. Pohjoismaiset tutkijat, kuten ruotsalainen klassikkofeministi Yvonne Hirdman, ovatkin esittäneet, että segregaatio on yksi sukupuolijärjestelmän epätasa-arvoista vallanjakoa tuottava rakenne.

Miten segregaatiota voidaan lieventää?

Mielestämme segregaation lieventämisessä tulisi lähteä liikkeelle seuraavista toimista:

• Nuoret tulisi tutustuttaa paremmin työelämään jo peruskoulussa ja lukiossa, vaikka niissä opiskellaankin yleissivistäviä aineita. Näin sukupuoli, luokka ja etninen tai kulttuurinen tausta vaikuttaisivat vähemmän ensimmäisten opiskelupaikkojen ja töiden valinnoissa.
• Sukupuolinäkökulman huomioivan oppilaanohjauksen kehittämiseksi tuotetut lukuisat kurssit, materiaalit ja hyvät käytännöt tulee ottaa käyttöön joka puolella maata oppilaiden päivittäisessä kohtaamisessa.
• Nuorten kanssa tulee keskustella työelämän epätasa-arvosta: heitä ei voi sumuttaa väittäen, että mitään epätasa-arvoa ei ole. Samalla on kuitenkin hyvä karsia väärää tietoa epätasa-arvoisuudesta, ja mahdollistaa muutos.
• Oppilaitoksissa tulee olla toiminnalliset tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmat. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tueksi tulee järjestää koulutusta.
• Työelämän tasa-arvoa tulee kehittää yhdessä työorganisaatioiden kanssa.
• Oppilaitosverkoston ja julkisten kulkuyhteyksien suunnittelussa tulee ottaa huomioon koulutuspoliittinen mahdollisuuksien tasa-arvon tavoite. On hieman hankala ravistella vallitsevaa tilaa valitsemalla sukupuolen mukaan epätyypillinen ala, jos epätyypillisiä koulutuslinjoja tarjoavat oppilaitokset ovat satojen kilometrien päässä.   

Kirjoitus on syntynyt Jenni Lahtisen (Otus sr.) sekä Inkeri Tanhuan (WoM Oy) yhteistyönä.