Työmarkkinoiden tehokas toiminta on tärkeää kansantaloudelle. Jos työmarkkinat eivät toimi, kansantalouden resurssit ovat vajaakäytössä. Tämä kärjistää yhteiskunnallisia ongelmia ja julkisen vallan mahdollisuuksia vastata kasvaviin, erityisesti ikääntyvän väestön synnyttämiin menopaineisiin.
Yhtäaikainen pula työstä ja työvoimasta, eli samanaikaisesti rekisteröity työttömyys ja avoimet työpaikat, ilmentää työvoiman vajaakäyttöä. Osa tästä ns. kohtaanto-ongelmasta on luonnollista, heijastellen talouden rakennemuutoksia ja suhdanteita. Resurssien alueellinen ja ammatillinen uudelleenallokointi on hidasta, ottaen oman aikansa.
Kohtaantoa voi havainnollistaa Beveridge-käyrällä, joka kuvaa yhtäaikaisesti kansantalouden suhdannetilannetta (työttömyysaste) ja työmarkkinoiden tiukkuutta (vakanssiastetta). Tosin tämä mittari on vain karkea kuvaus työmarkkinoiden toiminnasta, sillä avoinna olevien työpaikkojen lukumäärän luotettava arviointi on vaikeaa. Sama haasteellisuus liittyy työttömien työnhakijoiden lukumäärään, sillä työvoiman kysyntä vaikuttaa myös työvoiman tarjontapäätöksiin (piilotyöttömyyteen), ja tämä reagointi voi olla erilaista eri aikoina.
Kuvio 1: Vakanssiaste ja työttömyysaste 7 suuressa seutukunnassa vuosina 2006 ja 2016 (Lähde: TEM:n työnvälitystilasto). Vakanssiaste (V) = Avoimet työpaikat / (Avoimet työpaikat + Työlliset)
Työttömyysaste (U) = Työttömät työnhakijat / Työvoima
Työministeriön ja Tilastokeskuksen tilastotiedot indikoivat että työmarkkinoiden kohtaanto on heikentynyt vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Sekä avoinna olevien työpaikkojen määrä ja työttömyys on noussut samanaikaisesti. Tilannetta voi havainnollistaa käynnissä olevien työttömyysjaksojen keskimääräisellä kestolla, joka on noussut 36 viikosta 57 viikkoon, ja täyttyneiden työpaikkojen avoinna olon kestolla, joka on vastaavasti noussut 20 päivästä 40 päivään.
Suomen 7 suurta seutukuntaa, Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Kuopio ja Seinäjoki kattavat yli 55 prosenttia Suomen työvoimasta. Kuvio 1 osoittaa, että työmarkkinoiden toiminta on heikentynyt kaikissa näissä seutukunnissa, eniten Oulussa ja vähiten Turussa.
Kuvio 2 puolestaan indikoi, että seitsemän suurinta seutukuntaa selittävät pitkälti havaitun aggregaattitason muutoksen: näiden seutukuntien yhteenlaskettu työttömien määrä on noussut noin 76 tuhannella samalla kun niissä avoinna olevien työpaikkojen määrä on lisääntynyt noin viidellä tuhannella. Muiden 63 seutukunnan merkitys aggregaattitason muutokseen on ollut pieni.
Kuvio 2: Avoimet työpaikat ja työttömät vuosina 2006 ja 2016: 7 suurta seutukuntaa yhteensä ja loput 63 seutukuntaa yhteensä (Lähde: TEM:n työnvälitystilasto). 7 suuren seutukunnan alueella (Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Kuopio ja Seinäjoki) oli vuonna 2006 52 % koko maan työvoimasta, 46 % työttömistä ja 50 % avoimista työpaikoista.
Kuvio 3 osoittaakin, että monella alueella korkeana pysyvä työttömyys heijastaa enemmän suhdanteita kuin kohtaannon heikentymistä. Esimerkiksi Kouvolan, Kokkolan, Salon, Forssan, Pietarsaaren, Imatran, Kotka-Haminan ja Etelä-Pirkanmaan seutukunnissa avoimet työpaikat ovat vähentyneet liki samassa suhteessa kuin niiden työttömyys on noussut.
Kuvio 3: Vakanssiaste ja työttömyysaste kahdeksassa keskikokoisessa seutukunnassa (Lähde: TEM:n työnvälitystilasto). Vakanssiaste (V) = Avoimet työpaikat / (Avoimet työpaikat + Työlliset)
Työttömyysaste (U) = Työttömät työnhakijat / Työvoima
Seutukuntakohtaisesta tilastotarkastelusta voidaankin tehdä kaksi politiikkajohtopäätöstä. Ensinnäkin työn etsintää ja työllistymistä tehostavat toimenpiteet kannattaisi kohdistaa suuriin kasvukeskuksiin. Vastaavasti muilla alueilla talouspolitiikan painopiste voisi olla taloudellista aktiviteettia lisäävissä, ja siten työvoiman kysyntää lisäävissä toimissa.
Toiseksi työmarkkinoiden kohtaannon heikentyminen suurimmissa seutukunnissa on todennäköisesti nostanut kansantalouden inflaatiotasapainoa määrittävää työttömyystasoa (NAIRU). Vaateet nimellispalkkakorotuksista talouskasvun piristyessä ovat sopusoinnussa tämän käsityksen kanssa. Nykyinen, noin kahdeksan prosentin työttömyys, ei näytä siten hillitsevän palkankorotusvaateita täysimääräisesti.
Teksti ja kuviot: Jaakko Pehkonen ja Jussi Huuskonen, Jyväskylän yliopisto
Kuvituskuva: Emilia Kangasluoma, Team Finland
