Joka vuosi noin viisitoista naista Suomessa kuolee parisuhdeväkivallan uhrina. Vaikka uhrien määrä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vähentynyt, kuolleisuus on muihin Pohjoismaihin verrattuna edelleen korkealla tasolla. Parhaillaan käynnissä oleva tutkimushanke selvittää naisiin kohdistuvien parisuhdetappojen tapahtumaketjuja.

Puolet naispuolisen kumppaninsa surmanneista väkivallantekijöistä on henkirikoksia tutkineiden poliisien arvioiden mukaan kohdistanut uhriin fyysistä väkivaltaa jo ennen rikostilannetta ja lähes yhtä moni uhannut uhria väkivallalla. Tekijät ovat käyttäneet väkivaltaa tai uhkailua kumppaniaan kohtaan huomattavasti useammin kuin uhrit. Tekijän harjoittama uhkailu on erityisen yleistä entiseen puolisoon kohdistetuissa teoissa.

Alle puolet uhreista on kertonut kolmannelle osapuolelle pelkäävänsä tekijää ja vain yksi viidestä ottanut yhteyttä poliisiin. Ensi- ja turvakotiin hakeutuminen tai lähestymiskiellon hakeminen on harvinaista. Entisen puolisonsa surmaamiksi joutuneet naiset ovat hakeneet apua useammin kuin avio- tai avopuolison tai seurustelukumppanin surmaamat naiset.

Päihteiden merkitys vähentynyt ja tekojen suunnitelmallisuus lisääntynyt

Rikoksentekotilanteissa useimmat tekijöistä ovat päihtyneitä, ja uhreistakin hieman yli puolet. Avioliitossa tapahtuneiden henkirikosten tekijät ja uhrit ovat päihteiden vaikutuksen alaisina harvemmin kuin muissa parisuhdetyypeissä.

Joka kolmannessa teossa on suunnitelmallisia piirteitä ja vielä useammassa tekijän mustasukkaisuus korostuu motiivina. Suunnitelmallisuutta ja tekijän mustasukkaisuutta on erityisen usein entiseen puolisoon kohdistuneissa teoissa. Useampi kuin joka neljäs tekijä on tehnyt itsemurhan tai yrittänyt itsemurhaa joko teon yhteydessä tai pian sen jälkeen.

Tekohetkellä päihtyneiden uhrien ja tekijöiden osuus on vähentynyt voimakkaasti 2000-luvun alkupuoliskoon verrattuna. Samalla suunnitelmallisuuden ja mustasukkaisuuden piirteet ovat lisääntyneet. Myös itsetuhoisten tekijöiden osuus on kasvanut samalla ajanjaksolla.

Osapuolilla monenlaisia sosiaalisia taustoja

Kuolemaan johtavan parisuhdeväkivallan uhri ja tekijä ovat tyypillisesti Suomessa syntyneitä, keski-ikäisiä ja heillä on omia lapsia. Merkittävä osuus uhreista ja vielä suurempi osuus tekijöistä on työn ja koulutuksen ulkopuolella ja päihteiden väärinkäyttäjiä.

On kuitenkin tärkeä huomata, että osapuolten taustat ovat monenlaisia: kaksi viidestä uhrista on työssä tai opiskelija ja yli puolet uhreista ei ole päihteiden väärinkäyttäjiä. Ulkomailla syntyneiden tekijöiden sekä uhrien osuus on 2010-luvulla kasvanut ja päihteiden väärinkäyttäjien osuus vähentynyt.

Joka toisella parisuhdetapon tekijällä ja neljäsosalla uhreistakin on aikaisempia rikostuomioita. Useammalla kuin joka kolmannella tekijällä aikaisempi tuomio on nimenomaan väkivaltarikoksesta. Tyypilliseen suomalaiseen henkirikokseen eli miesten väliseen väkivaltaan verrattuna parisuhdetappojen tekijät ja etenkin uhrit näyttäytyvät kuitenkin vähemmän syrjäytyneinä ja rikosaktiivisina. Tekijöiden päihde- ja rikoshistoria ovat harvinaisempia aviopuolisoon kuin avopuolisoon, seurustelukumppaniin tai entiseen puolisoon kohdistuneissa teoissa. Aviopuolisoon kohdistuneissa rikoksissa tekijä ja uhri ovat myös selvästi iäkkäämpiä kuin muissa parisuhdetyypeissä.

Väkivallan ehkäisy edellyttää yksityiskohtaista tietoa

Suhteellisesta harvinaisuudestaan huolimatta parisuhdesurmien negatiiviset vaikutukset yhteiskunnassa ovat merkittäviä ja leviävät laajalle. Työtä parisuhdeväkivallan torjunnassa ja tunnistamisessa on edelleenkin runsaasti tehtävänä. Tämä vaatii yksityiskohtaista tietoa väkivallantekoihin johtaneista tapahtumaketjuista, rikososapuolten taustoista ja heidän keskinäisestä suhteestaan.

Kirjoitus perustuu Itä-Suomen yliopiston ja Helsingin yliopiston toteuttamaan Tapahtumaketjut naisiin kohdistuvissa parisuhdetapoissa -tutkimushankkeeseen, joka pyrkii tuottamaan tietoa naisiin kohdistuvien parisuhdesurmien vähentämiseksi. Hanke sisältyy yhtenä toimenpiteenä naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaan. Hankkeessa käytetään monipuolisia tutkimusaineistoja ja muodostetaan niiden avulla kattava käsitys Suomessa 2000-luvulla tapahtuneista naisiin kohdistuneista parisuhdetapoista ja niitä edeltäneistä tapahtumaketjuista sekä viranomais- ja palvelukontakteista. Tämän kirjoituksen aineistona on hyödynnetty Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin, Poliisihallituksen ja Poliisiammattikorkeakoulun yhteistä Henkirikollisuuden seurantajärjestelmää, joka sisältää tiedot kaikista Suomessa tehdyistä henkirikoksista kesästä 2002 alkaen. Hankkeessa analysoidaan vuosina 2003–2018 tapahtuneita tekoja.

Teksti: Karoliina Suonpää ja Mika Sutela, Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti
Kuvituskuva: Maxim Hopman | Unsplash