Verkkovihaa tuotetaan ja levitetään moniin tarkoituksiin. Verkkoviha-hankkeessa tarkasteltiin vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostoja, toimintamuotoja ja motiiveja.

Vihamieliset viestit ja henkilöön käyvät hyökkäykset ovat yhä näkyvämpi osa julkista keskustelua erityisesti verkkoympäristössä. Vihapuheen ja verkkovihan lisääntyminen liittyy digitalisoitumiseen ja yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumiseen. Vihapuhetta tuotetaan sekä fyysisissä julkisissa tiloissa että eri medioiden välityksellä, etenkin sosiaalisessa mediassa. Verkossa julkaistu vihapuhe koskettaa myös muita kuin sen ensisijaisia kohteita, sillä kuka tahansa voi joutua sen vaikutuspiiriin.

Vihapuhe voidaan ymmärtää monin tavoin, mutta vakiintuneen määritelmän mukaan vihapuhetta ovat suvaitsemattomat, halventavat tai loukkaavat ilmaisut, jotka kohdistuvat esimerkiksi yksilön tai ryhmän etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen taikka sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Vihapuhe on vakava yhteiskunnallinen ongelma, sillä se loukkaa ihmisarvoa, lietsoo syrjivään toimintaan ja pahimmillaan vaientaa kohteensa. Äärimmillään vihapuhe haittaa sananvapauden toteutumista ja uhkaa rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua, jopa demokratiaa. Vihapuhe aiheena herättää tunteita ja jakaa mielipiteitä: yhtäältä toivotaan tiukempia vastatoimia, toisaalta pelätään sananvapauden kaventumista.

Tietoa vihapuheen tuottajista ja levittäjistä tarvitaan

Vihapuheen kohteita ja vaikutuksia on tutkittu viime vuosina jonkin verran, mutta vihapuheen tuottajista ja levittäjistä tietoa on vähemmän. Verkkovihan ja vihapuheen tuottajien ja levittäjien luokittelu on mahdollista esimerkiksi heidän tuottamansa viestinnän sisällön, toimintatavan ja tapahtumapaikkojen perusteella. Verkkoviha-hankkeessamme tutkimme sosiaalisen median vihapuhetta sekä sen tuottajia ja levittäjiä määrällisesti (suuren some-aineiston luokittelu, verkostoanalyysi) ja laadullisesti (viestien sisällöt, teemat ja retoriikka). Tarkastelimme myös vihapuheen tuottajien ja levittäjien toimintatapoja ja motiiveja teemahaastatteluiden, internet-etnografian ja verkkokyselyn avulla. Lisäksi tuotettiin tietoa rangaistavan vihapuheen tekijöistä ja heidän verkostoistaan tilastoaineiston avulla.

Tutkimuksessamme emme pyrkineet vastaamaan yksiselitteisesti siihen, keitä vihapuheen tuottajat ja levittäjät ovat, emmekä siihen, mitkä syyt johtavat vihapuheen tuottamiseen. Anonyymisti toimivia vihaviestijöitä on vaikea tavoittaa, joten heidän motiivejaan tai muita vihapuheen tuottamiseen vaikuttavia taustatekijöitä on hankala selvittää tyhjentävästi. Lisäksi olisi yksinkertaistavaa pyrkiä osoittamaan suoria syy-seuraussuhteita esimerkiksi tietynlaisen persoonallisuuden ja vihaviestinnän välillä. Pyrimme tutkimuksessamme tuottamaan uutta tietoa verkkovihasta ilmiönä ja etenkin vihaviestien tuottamisen ja leviämisen käytännöistä verkkoympäristössä. 

Verkkovihaa tuotetaan moniin tarkoituksiin

Tarkastelemamme aineiston perusteella julkisessa sosiaalisessa mediassa verkkovihaa tuottavat käyttäjät osallistuvat usein keskusteluihin vain tietyistä rajatuista aiheista. Verkkovihaa esiintyy hyvin vaihtelevista aihepiireistä käytävissä keskusteluissa. Näitä ovat esimerkiksi maanpuolustus, maahanmuutto ja parisuhteita tai niiden puuttumista käsittelevät keskustelut. Meemeissä taas korostuvat ajankohtaiset aiheet muun muassa kotimaan politiikkaan liittyen. Vihapuhetta tuottavien käyttäjien määrä vaihtelee eri ajankohtina, ja vuonna 2022 eskaloitunut Ukrainan sota on lisännyt sosiaalisessa mediassa verkkovihaa tuottavien määrää. 

Vihaviestijöiden käytännöt ja tyylit poikkeavat toisistaan paljonkin. Verkkovihalla on eri sävyjä, ja se  sisältää häirintää, kiusaamista, leimaamista ja joskus myös väkivaltaan lietsomista. Vihapuhe on yleensä reaktio johonkin. Sen taustalla on rakenteellis-yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja yksilöpsykologisia syitä. Vihapuheen tuottamiseen voivat johtaa monenlaiset motiivit, eikä se ole ikinä yksinomaan sen kohteen syy. 

Luokittelimme vihapuheen tuottajat ja levittäjät kolmeen ryhmään: ideologisesti, affektiivisesti ja performatiivisesti motivoituneisiin vihaviestijöihin. Tarkastelimme heidän toimintatapojaan eri alustoilla sekä sitä, millaisia verkostoja he muodostavat erityisesti digitaalisissa ympäristöissä. Ryhmät ovat osittain limittäisiä, mutta niillä on eri tarkoituksia ja niiden viestintä kohdistetaan eri yleisöille. 

Ideologiselta pohjalta vihapuhetta tuottavien toiminta on strategista: he hakevat viesteilleen mahdollisimman laajaa vastaanottajajoukkoa ja runsaita reaktioita. Ryhmä on pieni, mutta vaikutusvaltainen. Heidän pyrkimyksenään on rapauttaa luottamusta yhteiskuntaan ja demokratiaan. Ideologisesti motivoitunutta vihapuhetta voi olla vaikea tunnistaa etenkin silloin, kun se leviää ryhmien omista keskustelukanavista muualle verkkoon. Ideologisesti motivoituneessa vihapuheessa hyödynnetään usein melko yksinkertaista tunteisiin vetoavaa viestintää, jota ei välttämättä erota muusta, arkisemmasta vihapuheesta. Lisäksi ideologisesti motivoituneen  vihapuheen tuottamiseen  valjastetaan  jo olemassa olevia yhteiskunnallisia jännitteitä ja ennakkoluuloja, mikä saa sen näyttämään jollain tapaa luonnolliselta.

Affektiivisesti eli tunnepitoisesti motivoituneet vihantuottajat toimivat tyypillisesti hetken mielijohteesta, satunnaisesti tai ilman selkeitä tavoitteita. He voivat esimerkiksi pyrkiä purkamaan omaa pahaa oloaan tai osattomuuden kokemuksiaan ulkopuolisiin. Performatiivisille eli verkkovihaa “esittäville” vihapuheen tuottajille vihan tuottaminen ja kierrättäminen on yhteisöä yhteen liimaava toimintatapa ja keino erottautua muista. Heitä voi kutsua trolleiksi, jotka kalastelevat reaktioita provosoituneilta viihdyttääkseen itseään ja yhteisön muita jäseniä.

On tärkeää erottaa toisistaan esimerkiksi arkisempi, reaktiivinen rasistinen verkkovihapuhe ja tavoitehakuinen, systemaattinen vihaviestintä, jolla pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin ja asenteisiin.

Tavalliset ihmiset osallistuvat verkkovihan levittämiseen

Vihapuhetta tuotetaan sekä organisoidusti että spontaanisti. Organisoituja, järjestäytyneitä vihapuheen tuottajia on verrattain vähän, mutta heillä on paljon vaikutusvaltaa, sillä heidän innokas yleisönsä kierrättää viestejä moninkertaistaen niiden näkyvyyden. Verkkovihan passiivisten levittäjien ja siihen eri tavoin – tykkäämällä, linkittämällä, provosoitumalla – reagoivan yleisön merkitys on suuri verkkovihan leviämisessä ja säilymisessä. Verkkoalustat ja niiden algoritmit myös palkitsevat voimakkaista reaktioista antamalla niille enemmän näkyvyyttä kuin muille viesteille.

Myös niin kutsutut tavalliset ihmiset ovat suuressa roolissa verkkovihan levittämisessä, joka nettiympäristössä liittyy usein arkisiinkin käytäntöihin. Vihapuhetta tuotetaan ja levitetään jopa huomaamatta, koska niin on mahdollista tehdä ilman merkittäviä seurauksia.

Anonyymiudella on merkittävä rooli vihapuheessa ja verkkovihassa. Anonymiteetti mahdollistaa emotionaalisen etäisyyden kohteeseen. Anonymiteetin suoja voi toisaalta rohkaista myös vihapuheen vastustamiseen. Osa toimijoista puolestaan tuottaa verkkovihaa tietoisesti omalla nimellään. Heidän maineensa ja näkyvyytensä perustuvat verkkovihan levittämiseen.

Vihapuheen määrä nousussa - toimenpiteitä tarvitaan 

Viime vuosina viharikosten määrä on ollut hienoisessa laskusuunnassa. Vihapuherikosten määrä sen sijaan on hieman kasvanut. Suurin osa rangaistavasta vihapuheesta on yksittäisten henkilöiden tekemää. Pieni osa rangaistavan vihapuheen tekijöistä on keskenään linkittyviä avainhenkilöitä, jotka vaikuttavat äärioikeistolaisessa liikehdinnässä ja siihen liittyvillä verkkoalustoilla.

Vihapuheesta on tullut kiinteä osa verkon toimintakulttuuria. Se on monimutkainen ja jatkuvasti muuttuva ilmiö. Sen kitkeminen kokonaisuudessaan on mahdotonta. Ehdotamme kuitenkin raportissamme yhdeksäätoista vihapuheen tuottamista mahdollisesti vähentävää toimenpidettä. Ne jakautuvat seuraaviin yläkategorioihin:

1. tutkimustiedon tuottaminen,
2. tukimuodot verkkovihan tuottajille ja levittäjille vihakulttuurista irrottautumiseen,
3. tietämyksen lisääminen verkkovihan leviämisen käytännöistä,
4. verkkokeskustelujen seuranta ja verkkovihan ennaltaehkäisy,
5. sosiaalisen median alustojen vastuunkanto,
6. lisäresurssit ja -teknologia poliisin verkkovihan vastaiseen toimintaan sekä
7. vuoropuhelun edistäminen yhteiskunnassa sekä verkkovihan tuottajien ja levittäjien kanssa.

Näillä toimenpiteillä tavoitellaan verkkovihan tuottajia ja levittäjiä ja pyritään sitä kautta verkkovihan ehkäisemiseen ja vähentämiseen. 

Tutkimuksemme ei ole lopullinen ja kattava yhteenveto verkkovihasta tai sen tuottajista. Toivomme, että raportin pohjalta eri toimijat voivat  jatkaa aiheen tarkastelua ja siitä keskustelua.

Teksti: Reeta Pöyhtäri, Tuija Saresma, Heidi Kosonen, Paula Haara, Aleksi Knuutila, Marko Juutinen, Kaarina Nikunen ja Jenita Rauta

”Verkkoviha: Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit" -tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksen, Tampereen yliopiston mediatutkimuksen ja Poliisiammattikorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä, osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.