Blogi: Tieto käyttöön!

Yritysten vesivastuullisuuden kehittäminen vaatii toimia myös julkiselta sektorilta

Suvi Sojamo Suvi-Tuuli Puharinen Julkaisupäivä 28.4.2021 13.22 Blogit

Suomalaisille yrityksille on asetettu tavoite tulla maailman vesivastuullisimmiksi 2030 mennessä osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kansallista toimeenpanoa. Erikoistutkija Suvi Sojamo Suomen ympäristökeskuksesta ja nuorempi tutkija Suvi-Tuuli Puharinen Itä-Suomen yliopistosta avaavat, miten kansallisella politiikalla ja lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa tavoitteen toteutumiseen.

Kestävä vesien käyttö ja hallinta on kriittinen kysymys sekä Suomessa että kansainvälisesti niin veteen liittyvien ihmisoikeuksien toteutumisen, ilmastonmuutokseen sopeutumisen kuin vesielinympäristöjen ja vesivarojen laadun turvaamisen näkökulmista. Vaikka vesien hallinnasta on ensisijainen vastuu julkisella sektorilla, veteen liittyvien kestävyystavoitteiden saavuttamisessa yrityksillä on keskeinen rooli.

Yritykset vaikuttavat vedenkäytöllään veden yleiseen saatavuuteen ja vesien tilaan, niin omassa toiminnassaan kuin hankinta- ja arvoketjujensa kautta. Yritysten vesivastuullisuudella tarkoitetaan sellaista yrityksen vedenkäyttöä, joka on sosiaalisesti ja kulttuurisesti oikeudenmukaista, ympäristöllisesti kestävää ja taloudellisesti kannattavaa. Vesivastuullisuus on yritysten vesiriskien ja veteen liittyvien mahdollisuuksien hallintaa ja samalla osa niiden kontribuutiota yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Suomalaisyritysten vesivastuullisuuden parantaminen on nostettu osaksi viiden ministeriön yhteistä Suomen vesialan kansainvälistä strategiaa 2018 ja sitä tukevaa vesivastuullisuuden tiekarttaa 2019, jossa asetettiin tavoite suomalaisyrityksille olla maailman vesivastuullisimpia 2030. Selvitimme Vesivastuu2030-hankkeessa keinoja tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.

Vesivastuullisuuden toteutuminen edellyttää julkisen sektorin ohjausta

Tähän mennessä yritysten vesivastuullisuutta on edistetty pitkälti yritysten vapaaehtoisiin sitoumuksiin perustuvien standardien ja sertifiointien sekä eri toimialoja koskevan itsesääntelyn kautta. Suomessa tutkimuslaitokset, ministeriöt ja WWF Suomi perustivat vuonna 2017 yrityksille vesivastuusitoumuksen osana kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kansallista toimeenpanoa.

Vesivastuu2030-hankkeen yrityksille suunnatun kyselyn perusteella vesivastuullisuuden kehittämistä yleisimmin ohjaavia tekijöitä ovat kuitenkin lainsäädäntö ja politiikka. Yleisesti yritysvastuun tehokkaan edistämisen on katsottu vaativan monipuolisesti julkisen sektorin ohjauskeinoja. Vuoden 2030 vesivastuullisuustavoitteeseen pääsemiseksi onkin syytä harkita ainakin seuraavien ohjauskeinojen kehittämistä.

1. Vesi osaksi kansainväliset arvoketjut kattavaa yritysvastuulainsäädäntöä

Nykylainsäädäntö ohjaa varsin kattavasti yritysten vedenkäyttöä kotimaahan sijoittuvan toiminnan osalta. Lainsäädännössä ei kuitenkaan velvoiteta yrityksiä vedenkäytön kestävyyden kokonaisvaltaiseen arviointiin ja hallintaan. Merkittävin nykyisen lainsäädännön puute kuitenkin on, että se ei aseta yrityksille velvoitteita kansainvälisten toimipaikkojen tai arvoketjujen suhteen, joihin yritystoiminnan merkittävimmät veteen liittyvät riskit usein kohdistuvat. Suomen ihmisoikeussitoumukset edellyttäisivät Suomen varmistavan lainsäädännöllään vähintään suomalaisyritysten vedenkäyttöön liittyvien ihmisoikeusvaikutusten huomioimisen.

Vesivastuullisuutta voitaisiin edistää lainsäädännön kautta parhaillaan sekä EU:n tasolla että kansallisesti valmistelussa olevien yritysvastuulainsäädäntöhankkeiden kautta. Hankkeen keskeinen oikeudellisen sääntelyn kehittämisen suositus on, että vesinäkökohdat sisällytetään tulevaan yritysvastuusääntelyyn, jossa yritykset velvoitettaisiin noudattamaan asianmukaista huolellisuutta toimintansa veteen liittyvistä vaikutuksista sekä omassa toiminnassaan että arvoketjujensa osalta.

2. Vesi ja vastuullisuus mukaan toimialasitoumuksiin

Kansallinen vesivastuusitoumus ei ole sitovuudeltaan ja kattavuudeltaan verrattavissa julkisen sektorin ja toimialojen välisiin Green Deal- ja materiaalitehokkuussitoumuksiin. Vesivastuusitoumuksen vaikuttavuutta voitaisiin todennäköisesti vahvistaa ja toimialakohtaiset kysymykset ottaa paremmin huomioon sisällyttämällä vesivastuullisuuteen liittyviä elementtejä esimerkiksi valtion kestävän kehityksen yrityksen Motivan koordinoimiin yritysten, toimialaliittojen ja ministeriöiden yhteissitoumuksiin.

3. Vesi osaksi kestävien julkisten hankintojen pilotointeja

Julkisen sektorin hankinnat muodostavat merkittävän osan kotimaisesta kokonaiskulutuksesta ja voivat siten olla myös merkittävä yritystoimintaa ohjaava tekijä. Suomen hankintalaki mahdollistaa vesivastuullisuusnäkökohtien sisällyttämisen osaksi hankintakriteerejä, mutta käytännössä haasteena ovat toimintamallien puuttuminen, arvioinnin työläys sekä avointen, vertailukelpoisten mittarien ja standardien löytäminen. Julkisten hankintojen hyödyntämiseksi vesivastuullisuuden ohjauskeinona olisi syytä jatkoselvittää, missä hankinnoissa olisi oleellista kehittää vesivastuullisuudelle arviointi-, mittaamis- ja seurantamalleja tai standardeja, joiden soveltamista hankintojen vesivastuullisuuskriteereiksi voitaisiin edelleen kehittää ja pilotoida.

4. Taloudelliset ohjauskeinot ja omistajaohjaus luomaan kannustimia vesivastuullisuuden kehittämiseen

EU:n valtiontukilainsäädäntö mahdollistaa vesivastuullisuutta koskevien ehtojen sisällyttämisen useisiin valtiontuki-instrumentteihin. Erityisesti Suomen vientituki- ja vientiluotto-ohjelmissa edellytetään jo nyt yritysvastuuta tuen tai luoton myöntämisen ehtona, mutta vesivastuullisuutta voitaisiin painottaa niissä selvemmin. Taloudellisen kannustimen vesivastuullisuuteen voi muodostaa tulevaisuudessa myös EU:n kestävän rahoituksen kriteerit.

Yritysvastuu on kirjattu valtion omistajanohjauspolitiikan periaatteeksi, ja valtio on sitoutunut käyttämään valtio-omisteisten yhtiöiden omistajanohjausta yritysvastuun toteutumiseksi näiden yhtiöiden toiminnassa. Vuoden 2030 vesivastuutavoitteen saavuttamiseksi olisi syytä harkita vesivastuun nimenomaista sisällyttämistä tuleviin omistajaohjausta koskeviin periaatepäätöksiin sekä aktiivista omistajanohjausotetta valtio-omisteisten yhtiöiden sitouttamiseksi vesivastuullisuuteen esimerkiksi vesivastuusitoumuksen kautta.

5. Vastuullisuuslähestymistapa osaksi kansallisia vesiensuojelun ohjauskeinoja

Vesienhoidon suunnittelujärjestelmä mahdollistaa valuma-aluekohtaisen vedenkäytön kestävyyden parantamisen julkisen sektorin, sidosryhmien ja yritysten kesken. Hankkeessa tunnistettuja ja kehitettyjä vesivastuullisuuden toimintamalleja voitaisiin hyödyntää Suomessa teollisuuden ja yhdyskuntien sekä maa- ja metsätalouden vesiensuojelun ohjauskeinoina ja osana vuosien 2022-2027 vesienhoitosuunnitelmia.

Vesivastuu2030-hankkeessa päivitetty kansallisen vesivastuusitoumuksen viiden askeleen toimintamalli voi muun ohella kannustaa yrityksiä osallistumaan vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoon ja vesistövisiohankkeisiin, ja sitä kautta vesien tilan parantamiseen Suomessa.

Teksti: Suvi Sojamo, Suomen ympäristökeskus ja Suvi-Tuuli Puharinen, Itä-Suomen yliopisto
Kuvituskuva: Finland Image Bank

Lisää kommentteja