Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Selvitys: Ammatillista liikkuvuutta voi edistää monipuolisella koulutuksella
Työmarkkinoiden uudistumiselle tärkeää ammatillista liikkuvuutta voidaan edistää muun muassa monipuolistamalla koulutusta ja nostamalla yleistä koulutustasoa, kertoo Tampereen yliopiston ja Pellervon taloustutkimus PTT:n käynnissä oleva selvitys. Tiedollisten taitojen, eli lukemiseen ja laskemiseen liittyvät, erot ammattien välillä estävät Suomessa ammatillista liikkuvuutta vähemmän kuin työtehtävään liittyvien taitojen erot.
Teknologisen murroksen ja globalisaation takia työtehtävien sisällöt ja työvoiman kysyntä muuttuvat nopeasti. Monet ammatit katoavat ja tilalle syntyy uusia, joiden vaatimukset poikkeavat vanhasta.
Tämä asettaa kasvavia vaatimuksia työvoiman liikkuvuudelle niin ammatillisesti kuin alueellisesti. Suomessakin on jo merkkejä kohtaanto-ongelmasta, jossa työnhakijoiden ja avointen työpaikkojen ominaisuudet eivät vastaa toisiaan. Se, kuinka helposti henkilö voi vaihtaa ammatista toiseen määrittää, miten nopeasti talous kehittyy ja muuntautuu uusiin tilanteisiin ilman työvoiman saatavuusongelmia.
Tampereen yliopiston ja Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimushankkeessa tarkastellaan ammatillisen liikkuvuuden luonnetta, osatekijöitä ja esteitä.
Tutkimuksen mukaan ammatillisen liikkuvuuden taso näyttäisi pysyneen varsin vakaana Suomessa vuosien 2004 ja 2015 välillä. Eri maiden vertailu on hyvin vaikeaa. Suomen ja Ruotsin kehitys tällä ajanjaksolla vaikuttaa samankaltaiselta, mutta liikkuvuus Ruotsissa ei ole ainakaan vähäisempää kuin Suomessa.
Koulutustasoa pitäisi nostaa
Selvitys muistuttaa, että teknologian kehittyessä työntekijöiden osaamisvaatimukset kasvavat, joten koulutustason nostaminen yleisesti ylläpitäisi työntekijöiden työskentelymahdollisuuksia erilaisissa ammateissa.
”Oppivelvollisuusiän nostaminen edistäisi ammatillista liikkuvuutta kohottamalla sekä tiedollisten- että tehtävätaitojen tasoa kaikkein matalimmalla koulutustasolla”, sanoo professori Jari Vainiomäki Tampereen yliopistosta.
Koulutustarpeiden ennakointiin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota, koska osaamisvaatimukset ja vaaditut tutkinnot muodostavat merkittävän esteen ammatillisille siirtymille.
”Kun työvoiman kysyntä muuttuu, olisi syytä tarkastella kriittisesti ja joustavasti eri ammattien koulutusmahdollisuuksia. Tällainen nopea reagointi vaatii ripeää yhteistyötä työ- ja elinkeinotoimistojen, työnantajien ja työntekijöiden kesken”, ehdottaa ekonomisti Veera Holappa Pellervon taloustutkimuksesta.
Sen sijaan liian suppeat yhteen alaan keskittyvät koulutusohjelmat voivat pitkällä tähtäimellä vähentää ammatillista liikkuvuutta.
Naisten ammatillista liikkuvuutta lisäisi potentiaalisesti myös perhevapaajärjestelmän uudistaminen sukupuolten tasa-arvoa edistävällä tavalla.
Ammatillinen ja maakuntien välinen liikkuvuus tapahtuu usein samanaikaisesti eli ne täydentävät toisiaan.
”Onkin hyvin mahdollista, että politiikkatoimenpiteet, jotka edistävät toista liikkuvuuden muotoa edistävät samalla myös toista”, huomauttaa professori Jani-Petri Laamanen Tampereen yliopistosta.
Policy Brief -katsaus ”Ammatillisen liikkuvuuden osatekijät ja ohjauskeinot – alustavia tuloksia” perustuu tutkimushankkeeseen ”Työvoiman ammatillisen liikkuvuuden osatekijät ja ohjauskeinot”, joka toteutetaan osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Lopullinen tutkimusraportti on valmis vuoden 2019 lopulla, joten tulokset täsmentyvät vielä syksyn aikana. Hankkeen toteuttavat Tampereen yliopisto ja Pellervon taloustutkimus PTT.
Lisätietoja: Jari Vainiomäki, professori, Tampereen yliopisto, jari.vainiomaki(at)tuni.fi, 050 318 5963; Veera Holappa, ekonomisti, PTT, veera.holappa(at)ptt.fi, 040 631 7217 ja Jani-Petri Laamanen, professori, Tampereen yliopisto, jani-petri.laamanen(at)tuni.fi, 050 318 5993
