Blogi: Tieto käyttöön!

Alueidenkäytön suunnittelun toimijakenttä muuttuu – millaisista lähtökohdista ponnistetaan maakuntauudistukseen?

Aino Rekola Kari Oinonen Julkaisupäivä 19.1.2018 12.40 Blogit

Kuva: Pasi MarkkanenSOTE-keskustelun rinnalla vähemmälle huomiolle on jäänyt maakuntauudistuksessa toteutettava kaavoitustoimijoiden roolien uudelleenjako. Uudistuksessa suunnittelujärjestelmä sekä kuntien kaavoituksellinen itsenäisyys säilyvät ennallaan, mutta ELY-keskusten ja maakuntien liittojen lakkauttaminen sekä uusien maakuntien perustaminen muuttavat toimijoiden rooleja ja keskinäisiä suhteita. Myös uusia yhteistyökäytäntöjä tarvitaan.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Alueidenkäytön suunnittelun muuttuvat roolit (AAMU) -hankkeessa (http://www.syke.fi/hankkeet/aamu) on koottu tietoa ja toimijoiden kokemuksia siitä, miten suunnittelua hoidetaan tällä hetkellä niissä tehtävissä, rooleissa ja yhteistyösuhteissa, joihin maakuntauudistus tulee vaikuttamaan.

Pääpiirteissään nykyinen roolijako on koettu selkeäksi: alueidenkäytön suunnittelua toteuttavat kunnat ja maakuntien liitot sekä suunnittelua edistävät ja ohjaavat valtion ELY-keskukset. Nykytoimijoista kunnat ovat ainoita, joiden alueidenkäytön suunnittelurooliin ei ole esitetty muutoksia. Rooli on nykyiselläänkin selkeä ja itsenäisyys vahva. Suunnittelun käytännön toteutus kunnissa on kuitenkin ollut kirjavaa, ja kaavoituksen resursointi sekä osaaminen vaihtelevat kunnittain. Pienet kunnat ovat olleet riippuvaisia ELY-keskusten tuesta.

Nykyiset maakuntien liitot ovat kuntien edunvalvojia ja intressien yhteensovittajia maakunnan tasolla. Maakuntakaavan tehtävä on ollut selkeä, mutta kaavoituksen resursointi sekä liiton roolin tarkempi tulkinta ovat vaihdelleet liitoittain. Intressien yhteensovittamisessa kuntien omistamilla liitoilla on ollut ajoittain haasteita, ja maakuntakaavoja on paikoin kritisoitu ”toiveiden tynnyriksi”. Myöskään kaupunkiseutujen suunnittelun erityiskysymyksiä ei ole onnistuttu ratkaisemaan maakuntakaavoilla harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Valtion ELY-keskusten vahvuuksina on yleisesti pidetty laaja-alaista osaamista, hyvää kuntakentän ja lainsäädännön tuntemusta sekä valtakunnallista ohjausta. Toimintaa on kuitenkin toivottu muokattavan kehittävämpään ja edistävämpään suuntaan valvonnan ja rajoittamisen sijasta. Alueidenkäytön suunnittelussa ELY-keskusten roolia muutettiin edistävämmäksi 1.5.2017 alkaen. Tuolloin ELY-keskusten valvontatehtävää rajattiin koskemaan ensisijaisesti maakunnallisesti ja valtakunnallisesti merkittäviä suunnittelukysymyksiä.

ELY-keskusten roolimuutos on melko tuore, eikä uudessa roolissa onnistumisesta ole toistaiseksi systemaattisesti kerättyä tietoa. AAMU-hankkeen selvitysten perusteella roolin muutos otettiin ELY-keskuksissa vastaan vaihtelevasti: toisaalta keskittyminen merkittävimpiin suunnittelukysymyksiin nähtiin johdonmukaisena kehityskulkuna ELY-keskusten toiminnan kehittymiselle, toisaalta koettiin huolta pienempien kuntien tarpeista. Aiemmassa laillisuusvalvontatehtävässä ELY-keskukset toimivat menestyksellisesti sekä alueellisesti tasapuolisesti, eivätkä valittaneet turhasta. Valvontatehtävä määritti keskeisesti ELY-keskusten roolia ja loi niihin myös nykyiset yhteistyösuhteet ja -käytännöt.

Sekä virallinen että epävirallinen yhteistyö toimijoiden välillä on alueidenkäytön suunnittelussa tärkeää, ja sitä tehdään paljon. Erityisesti epävirallinen yhteistyö on koettu hedelmälliseksi. Suunnittelijoilla on myös pääasiassa hyviä kokemuksia kaupunkiseutujen suunnitteluyhteistyöstä, vaikka yhteistyö on epävirallista, ja se tapahtuu useimmiten kaavahierarkian ja demokraattisten päätöksentekojärjestelmien ulkopuolella.

Luottamus, avoimuus, vuorovaikutteisuus sekä oikeisiin asioihin keskittyvä oikea-aikainen yhteistyökulttuuri ovat onnistuneen yhteistyön kulmakiviä. Kehittämiskeskustelut ja viranomaisneuvottelut suunnittelevien tahojen sekä ELY-keskuksen kesken on usein koettu hyödyllisiksi, mutta niiden joustavoittaminen on nähty tarpeelliseksi.

Uusien itsenäisten maakuntien sekä kuntien yhteistyösuhteet ja toimintakäytännöt sekä näiden mahdollisuudet ratkoa alueidenkäytön haasteita erilaisissa olosuhteissa ovat kestävän alueidenkäytön suunnittelun onnistumisen edellytyksiä. Nykyrooleissa toimijat ovat kehittäneet monenlaisia hyviä toiminta- ja yhteistyökäytäntöjä, joiden soveltamiskelpoisuutta uusien, erilaisten maakuntien tarpeisiin on syytä selvittää.

Sitä, millaisiksi toimijoiden uudet roolit, yhteistyösuhteet ja -käytännöt muodostuvat maakuntauudistuksen jälkeen ja mitä oikeudellisia ja muita vaikutuksia näillä on, selvitetään AAMU-hankkeessa kevään 2018 aikana.

Teksti: Aino Rekola ja Kari Oinonen, Suomen ympäristökeskus
Kuvituskuvat: Riitta Supperi ja Pasi Markkanen, Suomi-kuvapankki

Kommentit
Ei kommenteja vielä. Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita