Nuorten kiinnostus ja huoli ympäristökysymyksistä on noussut. Nuorisobarometrin mukaan jopa 76 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että kulutusta tulisi vähentää. Nuorten mahdollisuudet vaikuttaa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan ovat kuitenkin rajallisia.
Kestävyysosaamisen lisääminen on osa ratkaisua
Kouluilla on tärkeä tehtävä nuorten kestävyyskasvatuksessa. Kestävyysosaamisen lisääminen ja nuorten toimijuuden tukeminen ovat olennainen osa opetussuunnitelmia. Väitöskirjan mukaan kouluilla ei kuitenkaan ole välttämättä resursseja ottaa kestävyyttä kokonaisvaltaisesti osaksi niiden toimintaa ja opetusta. Lisäksi kestävyysmurros edellyttää muutoksen läpileikkaavuutta, jolloin koulu ei voi olla ainoa paikka, jossa kestävyysosaamista vahvistetaan. Tietoa, toimintaa ja kestävän tulevaisuuden näkymiä tarvitaan myös opetuksen ulkopuolella.
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittamassa VISIOS-hankkeessa kartoitettiin kestävyysmurroksen vaatimia koulutus- ja osaamistarpeita koulutuksessa, työelämässä ja ihmisten arjessa. Lisäksi hankkeessa tunnistettiin toimintamalleja, joilla kestävyysosaamista voidaan vahvistaa osana kansalaisten arkea. Esimerkiksi laskureilla lisätään tietoa toiminnan ympäristövaikutuksista, mentoroinnilla tuetaan nuorten hyvinvointia ja kasvua ympäristöhuolien keskellä ja yhteiskehittämistapahtumilla luodaan konkreettisia paikallisia ratkaisuja kestävyysmurrokseen.
Toimintamalleja tarkasteltiin myös siitä näkökulmasta, mitkä niistä perustuvat olemassa olevalle tietopohjalle ja tavoitteen asetannalle ja mitkä mahdollistavat kollektiivisen tavoitteen luomisen ja tiedon yhteisen tuottamisen. Mikään toimintamalli ei yksinään riitä kestävyysmurroksen mahdollistavan osaamisen vahvistamiseen. Onkin tärkeää yhdistellä sekä tietoa, toimintaa että tulevaisuuskuvia pohtivia toimintamalleja ja hyödyntää niitä eri arkiympäristöissä.
Pelkkää osaamista lisäämällä ei kuitenkaan saada aikaan muutoksia, jos samalla ei tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa.
Osaamisen lisäksi tarvitaan mahdollisuuksia vaikuttaa
Erityisesti nuorten kohdalla osallisuuden mahdollistaminen on tärkeää, varoen kuitenkin sysäämästä liikaa vastuuta nuorille. Aikuisten tehtävä on kantaa ensisijaisesti vastuu kestävyyskriisissä, mutta nuorten ääntä on kuultava ratkaisuja kehitettäessä. Se jää kuitenkin kuulematta, mikäli nuorten toimijuutta siinä rajoitetaan.
Nuorten kiinnostus toimia ympäristön eteen on lisääntynyt. Aikuisten ylläpitämillä vaikuttamisen kanavilla, kuten nuorisovaltuustoilla, voidaan tukea nuorten toimijuutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Samaan aikaan nuorten omaehtoista osallisuutta ei aina tueta tai nähdä relevanttina. Siitä huolimatta nuoret tekevät monenlaisia kestävyyttä edistäviä toimenpiteitä.
On tärkeää, että nuorilla on mahdollisuus osallistua aktiivisesti kestävyysmurroksen toteuttamiseen. Tutkimuksen mukaan kokemukset vaikuttamisen mahdollisuuksista vähentävät nuorten kokemaa ilmastoahdistusta. Kyse on myös oikeudenmukaisuudesta sukupolvien välillä – nuorten näkemyksillä tulee olla enemmän painoarvoa myös kestävyyden määrittelyssä.
Nuorten ääni osaksi päätöksentekoa
Nuorten näkemykset on huomioitava kestävyystoimenpiteiden suunnittelussa. On tärkeää tunnistaa sellaisia osallisuuden ja vaikuttamisen kanavia, joissa nuoret eivät tyypillisesti ole kovin vahvasti edustettuina, kuten kaupunki- ja aluesuunnittelussa. Vastuu toimien toteutuksesta on kuitenkin aikuisilla.
Keskeistä on tunnistaa arjen merkittäviä fyysisiä ja digitaalisia ympäristöjä, joissa nuorten kestävyysosaamista ja -toimijuutta voidaan vahvistaa. Kulutusvalintaympäristöjen lisäksi on hyvä löytää tai luoda olohuonemaisia paikkoja ja tilaisuuksia, joissa nuoret ja aikuiset voivat kohdata ja yhdessä haastaa nykyisiä ajattelun tapoja ja kestämättömiä käytäntöjä.
Kestävyysmurrosta voidaan edistää tuomalla kestävyysosaaminen osaksi ihmisten arkea. Toimenpiteillä, jotka tukevat osallistujien mahdollisuutta löytää ratkaisuja kestävyyshaasteisiin on tuplavaikutus: ne sekä lisäävät osallistujien tietoisuutta kestävyyshaasteista että kehittävät ratkaisuja, joihin osallistujat ovat valmiita sitoutumaan.
Erityisesti nuorten osalta on tärkeää mahdollistaa ratkaisukeskeinen toiminta, koska nuorilla on erityisasema kestävyyshaasteissa: heidän sukupolvensa tulee kokemaan kestävyyshaasteiden seuraukset, mutta toistaiseksi heillä on vain rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa päätöksiin.
Teksti: Iikka Oinonen, Terhi Arola ja Katriina Alhola, Suomen ympäristökeskus
Kuvituskuva: Freepik
Lisätietoja:
