Selvitys: Turvalliseksi koetun lähiympäristön suunnittelua kehitettävä
Tutkimustietoa pitäisi käyttää nykyistä järjestelmällisemmin hyväksi ja turvalliseksi koetun lähiympäristön suunnitteluun tarvitaan uudenlaista koulutusta. Turvallisuusnäkökulma pitäisi saada konkreettisesti ja systemaattisesti mukaan lähiympäristösuunnitelmiin, suositellaan 10. toukokuuta julkaistussa selvityksessä.
Turvallisuus on hyvän elinympäristön keskeinen ominaisuus. Turvallisuus vaikuttaa olennaisesti asuinalueen viihtyisyyteen sekä tapaan, jolla ihmiset käyttävät elinympäristöään ja orientoituvat siihen. Asukkaiden huolet alueen kunnon heikentymisestä, sosiaalisten häiriöiden kasvusta ja alueen levottomuudesta ja turvattomuudesta lisäävät poismuuttohalukkuutta ja voivat edistää segregaation käynnistymistä.
Lähiympäristö 2.0 -hanke selvitti turvalliseksi koetun lähiympäristön ohjauksen ja suunnittelun nykytilaa. Tutkijatiimin kokoaman aineiston pohjalta tehtiin arvioita ja ehdotuksia, joita kehitettiin edelleen kyselyn avulla ja asiantuntijoiden työpajoissa. Lisäksi selvitettiin 3D-virtuaaliympäristön keinoja ja menettelytavan hyödyntämistä lähiympäristön turvallisuuden arvioinnissa ja suunnittelussa.
Hankkeen lopputuloksena syntyi 11 turvallisen lähiympäristön keskeistä suunnitteluperiaatetta. Ne koskevat mm. lähiympäristön laatua, valaistusta, kaupunkitilan luettavuutta, sosiaalisen elämän ja yhteistoiminnan mahdollistamista sekä toimintojen sekoittamista. Selvitys korostaa täsmällisen ja velvoittavan tavoitteenasettelun merkitystä turvallisen lähiympäristön suunnittelussa. Kunnan toimijoille suunnatun kyselyn vastausten perusteella suunnitteluperusteiden käyttöä tulee lisätä sekä aluekehittämisen että rakennushankkeiden hankesuunnitteluun.
Lisäksi hankkeen loppuraportissa annetaan suosituksia keinoista, joiden avulla voidaan lisätä lähiympäristön turvallisuutta ja rikosten ennaltaehkäisyä. Esimerkiksi suositellaan tutkimustiedon hyödyntämistä nykyistä järjestelmällisemmin suunnittelussa. Tarvitaan myös uutta kurssitarjontaa turvalliseksi koetun ympäristön suunnittelusta, vaikutuskeinoista ja ohjaus- ja arviointimenetelmistä. Turvallisuuteen ja vahingontekoihin vaikuttavat asiat on tunnistettava poliittisessa päätöksenteossa ja arvioitava seudullisen suunnitelman ja yleiskaavan tasoilla. Lähiympäristösuunnitelmia tulisi nykyistä enemmän käyttää keinona turvallisuusnäkökulman varmistamiseksi ja niiden statukseen tulisi kunnissa kiinnittää huomiota. Myös tontinluovutusehtoja tulisi hyödyntää ja niissä voitaisiin huomioida esimerkiksi asunto- ja talotyyppien sekoittamisen, mittakaavan, näkyvyyden ja laadukkuuden vaatimukset. Tavoitteiden toteutumisen seurantaan tarvitaan uusia menettelytapoja, samoin kuin nyky-ympäristöjen riskikartoituksiin. Lisäksi turvallisuusnäkökulmat pitäisi saada mukaan kuntien kiinteistöstrategioihin. Hankkeessa havaittiin myös, että poliisin asiantuntemusta pitäisi hyödyntää nykyistä paremmin suunnittelun kaikissa vaiheissa.
Selvitys toteutettiin osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimustoiminnan toimeenpanoa. Se tehtiin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n, Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteistyönä.
Raportti: Turvalliseksi koetun lähiympäristön ohjauksen ja suunnittelun nykytila ja suosituksia
Policy Brief
Video: Turvallisuutta lähiympäristöön suunnittelemalla ja ohjaamalla
Lisätietoja: Johtava tutkija Tarja Häkkinen, Teknologian tutkimuskeskus VTT, p. 040 474 4561, tarja.hakkinen(at)vtt.fi
