Hyppää sisältöön

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Työvoima liikkuu vilkkaasti ja työmarkkinoiden kannalta oikeaan suuntaan – monipaikkaisuus muuttaa kuvan Suomen väestö- ja aluekehityksestä

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintatyö- ja elinkeinoministeriö
Julkaisuajankohta 26.3.2020 8.58
Tiedote 178/2020
työvoiman liikkuvuus kartalla

Työvoima liikkuu Suomessa alueellisesti vilkkaasti ja työmarkkinoiden kannalta oikeaan suuntaan, kertoo PTT:n, Luken, Oulun yliopiston ja 4FRONT:n tutkimus. Myös työssäkäynti oman asuinkunnan ulkopuolella lisääntyy. Väestö keskittyy yhä kaupunkikeskuksiin, mutta monipaikkaisuuden tarkastelu muuttaa rajusti kokonaiskuvaa väestön ja alueiden kehityksestä. Kun huomioidaan mm. kausiasuminen, ulottuu kasvualueiden verkosto läpi maan etelästä Lappiin. Täysin taantuvia alueita on vain vähän.

Tutkimuksessa selvitettiin työn ja työvoiman alueellisen liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden nykytilaa. Erityisesti tutkittiin alueellisen liikkuvuuden roolia työmarkkinoiden toiminnassa ja kohtaanto-ongelman ratkaisussa sekä monipaikkaisuuden merkitystä julkisten palveluiden ja infrastruktuurin suunnittelussa.

Monipaikkaisuudella tarkoitetaan sitä, että ihmisten elinympäristö koostuu useista eri paikoista – kuten asunto, työpaikka, kakkosasunto, mökki – ja he liikkuvat säännöllisesti niiden välillä.

Pendelöinnissä on tapahtunut selvä muutos 2010-luvulla

Muuttoliike on Suomessa vilkasta, ja väestö keskittyy muuttoliikkeen seurauksena suuriin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön. Tutkimuksen mukaan työssäkäynti oman asuinkunnan tai -seutukunnan ulkopuolella on lisääntynyt jo pitkään. Samoin työmatkojen pituudet ja hyvin pitkien työmatkojen osuus ovat kasvaneet.

Toisessa kunnassa työssäkäynnissä eli pendelöinnissä havaittiin selvä muutos 2010-luvulla. Pendelöinti suuntautuu edelleen yleisemmin keskuksia kohti, mutta vastakkaiseen suuntaan tehdyt työmatkat ovat kasvaneet tätä nopeammin. Lisäksi erityisesti nuorissa ikäluokissa pendelöinnin kasvu on pysähtynyt.

Työvoiman liikkuvuus liittyy mahdolliseen alueelliseen kohtaanto-ongelmaan eli kysymykseen siitä, sijaitsevatko avoimet työpaikat ja työttömät eri alueilla. Alueellisten työmarkkinoiden kehitys viittaa kuitenkin siihen, että alueellinen kohtaanto ei ole ensisijainen pulma.

Työllisyystilanne on parantunut kaikilla alueilla, ja avointen työpaikkojen määrä on kasvanut koko maassa. Samalla erot alueiden välillä työttömyys- ja työllisyysasteissa ovat selvästi pienentyneet 2000-luvulla.

”Työvoiman liikkuvuus on toiminut kohtaannon kannalta oikeansuuntaisesti. Liikkuvuus suuntautuu niihin kuntiin, joissa avoimia työpaikkoja on keskimääräistä enemmän”, sanoo ennustepäällikkö Janne Huovari PTT:stä.

Työttömyyden hoidossa alueellisen liikkuvuuden edelleen lisääminen onkin melko tehoton väline. Ei ole näyttöä siitä, että liikkuvuuden puute olisi keskeinen tekijä työttömyysongelmassa.

Kasvavia alueita on läpi koko Suomen

Monipaikkaisuudesta on vaikea saada ajantasaista tietoa, koska ilmiö ei näy perinteisissä väestötilastoissa. Tutkimuksen mukaan potentiaalisesti monipaikkaisiksi työntekijöiksi voidaan paikkatiedon perusteella tunnistaa noin 3,6 prosenttia työllisistä eli noin 75 000 henkeä. Monipaikkaisia on suhteellisesti eniten maaseudulla, mutta määrällisesti he painottuvat kaupunkien keskustoihin.

Tyypillisin monipaikkaisesti asuva työntekijä on korkeasti koulutettu mies, joka työskentelee johtajana tai erityisasiantuntijana suuressa yrityksessä.

Monipaikkaisuus muuttaa huomattavasti tavanomaista käsitystä Suomen väestö- ja aluekehityksestä. Kun vakinaisten asukkaiden lisäksi otetaan mukaan alueella työssäkäyvät sekä kausiväestö, huomataan että tilastoissa yliarvioidaan kaupunkien ja aliarvioidaan harvaan asuttujen alueiden väkimäärä.

Kaksijakoisen kasvu–taantuminen-jaon sijaan aluerakenteessa on useita sävyjä: kausittaisesti kasvavat alueet ovat yleisempiä kuin taantuvat alueet, ja kasvuverkosto ulottuu läpi maan Etelä-Suomesta Lappiin asti. Kun tilastoissa näkymätön kausiväestö otetaan huomioon, vain neljäsosa maamme pinta-alasta luokittuu kokonaan taantuvaksi alueeksi.

Kausiasuminen Suomen sisällä koskee arviolta 2,4 miljoonaa ihmistä. Esimerkiksi Etelä-Savossa on heinäkuussa keskimäärin 83 000 asukasta enemmän kuin virallisessa väestötilastossa. Voidaan ajatella, että maakuntaan ”syntyy” heinäkuussa kaksi keskisuurta kaupunkia.

”Monipaikkainen asuminen tuottaa isolle osalle suomalaisista heidän arvostamaansa hyvinvointia, kuten väljyyttä ja yhteyttä luontoon. Vaikka aluerakenne keskittyy yleisesti Suomessa, hajautuu se kausittain”, kertoo tutkimusprofessori Hilkka Vihinen Luonnonvarakeskuksesta.

Tutkimuksen suosituksia liikkuvuuden ja monipaikkaisuuden edistämiseen:

  • Politiikan tulisi mahdollistaa liikkuvuus erityisesti kaavoittamalla riittävästi asuntoja, varmistamalla vuokra-asuntojen tarjonta sekä kehittämällä liikenne- ja viestintäinfrastruktuuria.
  • Uudet voimakkaat liikkumisen tuet eivät ole perusteltuja. Uhkana on, että tuetaan toimintaa, joka tapahtuisi joka tapauksessa. Lisäksi taloudellisten kannusteiden vaikutus liikkuvuuteen on pieni.
  • Uudelleen kouluttautuminen on luultavasti parempi vaihtoehto työllistymisen kannalta kuin muutto. Monesti uudelleen kouluttautuminen on tarpeen myös muuton yhteydessä.
  • Monipaikkaisuuden kriteereistä ja tilastoinnista tulisi käynnistää erillinen selvitys. Kehitystyössä voitaisiin hyödyntää säännöllisiä barometrejä, kuten Asukas-, Mökki- ja Maaseutubarometreja sekä mobiilidataa.
  • Nopeat tietoliikenneyhteydet, kuten valokuitu, ovat monipaikkaisuuden edellytys.
  • Ekologisen autoilun infraa, kuten latauspisteitä, tarvitaan myös harvaan asutuille alueille.
  • Julkisten palvelujen tuotannossa pitäisi huomioida paremmin kausiasujat. Esimerkiksi mahdollisuutta valita oma terveysasema nykyistä lyhyemmäksi ajaksi minä tahansa vuodenaikana.

Tutkimusraportti ”Työn ja työvoiman alueellinen liikkuvuus ja monipaikkainen väestö” on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Pellervon taloustutkimus PTT, Luonnonvarakeskus, Oulun yliopisto ja 4FRONT oy.

Hankkeessa tuotettiin verkkokartta työssäkäynnin alueellisesta rakenteesta (https://www.oulu.fi/paikkatieto/liikkuvuus/). Kartta avaa näkymän työvoiman alueiden väliseen liikkumiseen sekä monipaikkaisuuden alueelliseen laajuuteen ja maantieteelliseen rakenteeseen.

Lisätietoja:

Ennustepäällikkö Janne Huovari, Pellervon taloustutkimus, p. 040 164 8141, [email protected]

Tutkimusprofessori Hilkka Vihinen, Luonnonvarakeskus, p. 0295 326 633, [email protected]

Tutkimusjohtaja Ossi Kotavaara, Oulun yliopisto, Kerttu Saalasti Instituutti, p. 0294 487 852, [email protected]  

Projektipäällikkö Valtteri Härmälä, 4FRONT oy, p. 050 5607 425, [email protected]

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.