Ikäystävällisyyden arviointimenetelmiä tarvitaan kunnissa ja hyvinvointialueilla lisää
Kunnat ja hyvinvointialueet pitävät ikäystävällisyyttä tärkeänä, mutta arviointimenetelmien kehittämiseen on vielä tarvetta. Tampereen yliopiston ja Ikäinstituutin kyselytutkimuksen mukaan erityisesti vaikutusketjujen arviointi sekä kuntien ja hyvinvointialueiden välinen yhteistyö kaipaavat vahvistamista.
Kyselytutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ja millä menetelmillä kunnat ja hyvinvointialueet sekä kuntien ja hyvinvointialueiden vanhusneuvostot arvioivat oman alueensa väestön ikäystävällisyyden edistämistä ja ikääntymiseen varautumista.
Tutkimus keskittyi julkisten palvelujen, asuinympäristöjen ja päätöksenteon ikäystävällisyyteen sekä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyöhön ikäystävällisyyden edistämisessä ja ikääntymiseen varautumisessa.
Kyselytutkimus tehtiin osana Ikäystävällisyyden laatuindikaattorit Suomessa -VN TEAS-hanketta.
Ikäystävällisyys on tärkeää, mutta arviointimenetelmissä on eroja
Tulokset osoittavat, että ikäystävällisyyden eri osa-alueita pidettiin tärkeinä sekä kunnissa että hyvinvointialueilla. Ikäystävällisyyden käsite kaipaa kuitenkin vielä selkiyttämistä.
Hyvinvointialueilla on käytössä paljon arviointimenetelmiä sosiaali- ja terveyspalvelujen, ikääntyneiden asumisratkaisujen ja osallistumismahdollisuuksien arviointiin. Kunnissa puolestaan käytetään paljon arviointimenetelmiä ikääntyneille suunnattujen yhdessäolo-, kohtaamis- ja harrastusmahdollisuuksien arviointiin.
Tutkimuksessa selvisi, että kunnissa ja hyvinvointialueilla hyödynnetään ikäystävällisyyden arvioinnissa TEAviisarin tuottamia tietoja sekä kansallisten ja paikallisten kyselyjen antamaa tietoa. Sen sijaan tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvien vaikutusketjujen arviointi on vähäistä.
”Vastauksista ilmeni, että ikäystävällisyyden eri osa-alueiden arviointiin tarvitaan lisää arviointimenetelmiä”, vahvistaa hankkeen vetäjä, Tampereen yliopiston gerontologian professori Anu Siren.
Yhteistyössä vielä kehittämistarpeita
Kun hyvinvointialueilta ja kunnilta kysyttiin, minkä verran niissä on käytössä arviointimenetelmiä ikääntymiseen varautumiseen, hyvinvointialueet arvioivat vastauksissaan menetelmiä olevan käytössä enemmän kuin kunnat arvioivat omissa vastauksissaan.
Esimerkiksi ikääntyneiden asumistarpeiden ennakointi ja ikääntymiseen varautuminen korostuivat hyvinvointialueiden vastauksissa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden näkemykset yhteistyöstä eroavat: hyvinvointialueet kokevat tekevänsä tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa, kun taas kuntien mukaan yhteistyö ei ole niin vahvaa.
”Tulosten perusteella ikäystävällisyyden kehittämisessä ja ikääntymiseen varautumisessa yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden välillä kannattaa vielä kehittää”, Siren summaa.
