Innovaatiomyönteisyys edellyttää parempaa, ei välttämättä vähempää sääntelyä
Sääntely, joka parantaa yrityksen kannustimia innovaatiotoimintaan voi itse asiassa heikentää innovaatioiden leviämistä – ja päinvastoin, selviää Tuomas Takalon ja Otto Toivasen raportista.
Taloustieteellisen tutkimuksen mukaan innovaatiotoiminta on paras keino saavuttaa pitkän aikavälin kestävää tuottavuuskasvua. Sääntely vaikuttaa innovaatiotoiminnan kannustimiin ja niiden tuloksien leviämiseen monella tavoin. Kiinnostus sääntelyn kehittämiseksi innovaatiomyönteisemmäksi onkin kasvussa.
Tuomas Takalon (Suomen Pankki ja VATT) ja Otto Toivasen (Aalto-yliopisto) tuoreessa raportissa on selvitetty innovaatiomyönteisen sääntelyn periaatteita. Näiden periaatteiden mukaan innovaatiomyönteinen sääntely ei tarkoita välttämättä vähempää, vaan parempaa sääntelyä. Esimerkiksi puhtaampien teknologioiden käyttöönoton vauhdittaminen vaatii lisää sääntelyä. Sääntelyn noudattamisen kustannukset – erityisesti jos ne kasvavat yrityksen koon kasvaessa – voivat kuitenkin helposti heikentää innovaatiokannustimia.
Huomio kannustinvaikutuksiin, vaikuttamisyrityksiin ja jälkikäteisarvioihin
Sääntelytoimenpiteiden valmistelussa ja ennakkoarvioinneissa tulisi kiinnittää huomiota näiden toimien kannustinvaikutuksiin luoda uusia innovaatioita ja hyödyntää olemassa olevia. Näiden vaikutusmekanismien välillä voi toisinaan olla ristiriita; sääntely, joka parantaa innovaatiokannustimia, voi heikentää innovaatioiden leviämistä ja päinvastoin.
Tähän ristiriitaan törmätään esimerkiksi terveys- ja hyvinvointialan sääntelyssä. Olemassa olevat lääkkeet olisi hyvä saada mahdollisimman halvalla käyttöön, mutta mitä alhaisemmaksi lääkkeiden hinnat sääntelijän toimesta painetaan, sitä pienemmät ovat kannustimet keksiä uusia lääkkeitä. Suomen kaltaisessa pienessä avotaloudessa on tärkeää ymmärtää mahdollisuudet hyödyntää muualla tehtyjä innovaatioita.
Sääntelyn valmistelussa ja ennakkoarvioinneissa tulee tunnistaa etujärjestöjen vaikutusyritykset. Vahvalla kilpailupolitiikalla voidaan varmistaa, etteivät suurten yritysten ja etujärjestöjen vaikuttamisyritykset johda sellaiseen sääntelyyn, joka hidastaa kestävää tuottavuuskasvua.
Jo sääntelyn suunnitteluvaiheessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että sääntelyn vaikutuksia voidaan arvioida jälkikäteen luotettavasti.
Selvitys on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanketta “Sääntelyn vaikutukset innovaatiotoimintaan ja markkinoiden kehittymiseen”.
