Siviilivalmiuden kehittäminen kaipaa rohkeita linjanvetoja ja kansainvälisiä esimerkkejä

Vaikka siviilivalmius on olennainen osa kriiseihin varautumista, käsitteenä se ei ole maailmalla vielä laajassa käytössä. Siviilivalmiuden kehittäminen ja määrittely Suomessa kaipaa rohkeita linjanvetoja, mutta myös verrokkimaista johdettavien oppien ja siviilivalmiuden kansainvälisten merkitysten huomiointia. Tuoreessa Policy Brief -vertailussa tarkastellaan järjestämistä ja sisältöä yhdeksässä verrokkimaassa sekä EU:ssa, Pohjoismaiden Neuvostossa ja Natossa.

Siviilivalmiuden käsite sekä siviilivalmiusajattelu ovat saapuneet Suomeen kansainvälisen yhteistyön kautta. Miten siviilivalmius ymmärretään ja järjestetään eri maissa? -vertailun mukaan käsite on kuitenkin varsin harvinainen verrokkimaissa, ja sille on annettu virallinen asema vain Ruotsissa ja Norjassa. Ylikansallisista yhteistyöelimistä – YK, EU, Nato ja Pohjoismaiden Neuvosto – siviilivalmius on käytössä kirjaimellisessa merkityksessä vain Natossa.

 ”Vertailun tulokset ovat jokseenkin yllättävät, jos siviilivalmius-käsitettä lähestytään arkipäiväisen ymmärrettävyyden kautta. Yksi tapa ymmärtää siviilivalmiuden käsitehän on, että se tekee eron siviilien ja sotilaiden varautumisen ja valmiuden välille. Toisaalta käsite on uinut tälle puolen Merenkurkkua, sillä Suomen yhteistyö turvallisuusasioiden parissa on tiivistä Ruotsin ja Norjan kanssa”, toteaa hankkeen vastuullinen johtaja Petri Uusikylä Vaasan yliopistosta.

Uusikylä muistuttaa kuitenkin, ettei siviilivalmiuden käsitteen tai siviilivalmiustoiminnan ymmärtämiseen riitä käsitteen purkaminen sanoihin "siviili" ja "valmius". Käsite on määritelty eri maissa ja kansainvälisissä yhteistyöjärjestöissä eri tavoin, ja jokaisella maalla voi olla oma kulttuuriin ja historiaan pohjautuva ymmärrys siviilivalmiuden kokonaisuudesta.

”Siviilivalmiuden ymmärtämiseen ja määrittelemiseen Suomessa tarvitaan omista tarpeistamme kumpuavaa ja rohkeaa merkitysten antamista, mutta myös peilausta kansainväliseen ympäristöön. On tärkeää, että tiedämme, mitä maailmalla ajatellaan”, Uusikylä pohtii.

Varautumiseen, valmiuteen ja turvallisuuteen liittyvissä järjestelyissä on merkittäviä eroja maiden välillä

Vertailun perusteella ei ole olemassa yhtä eurooppalaista, pohjoiseurooppalaista tai pohjoismaista tapaa järjestää turvallisuuteen, varautumiseen ja valmiuteen liittyvä hallintoa. Ei-sotilaallisen varautumisen ja turvallisuuden asiat on saatettu ryhmittää puolustusministeriön alaisuuteen tai vaihtoehtoisesti jonkin siviilihallinnon ministeriön vastuulle.

”Maiden erilaiset hallinnolliset järjestelyt eivät kerro paremmuudesta, vaan antavat esimerkkejä suomalaisen siviilivalmiuden kehittämiselle”, kertoo julkaisun pääkirjoittaja, professori Pertti Ahonen Helsingin yliopistosta.

Ahonen näkee Suomen nykyisen, viranomaisten varautumisvastuuseen perustuvan mallin olevan hajautettu ja siltä osin samankaltainen Itävallan ja Alankomaiden mallien kanssa. Sen sijaan Ruotsissa, Norjassa, Uudessa-Seelannissa, Tanskassa, Sveitsissä, Irlannissa ja Australiassa on kussakin yksi tai useampi siviilivalmiuden hallintoviranomainen.

”Keskitetyistä malleista kertyneiden laajojen kokemusten vuoksi niiden hyötyjä myös Suomen kannalta voisi olla perusteltua pohtia”, Ahonen toteaa.

Raportti nostaa keskeiseksi kysymykseksi myös sen, olisiko siviilivalmiuden käsitteelle perusteltua vahvistaa Suomessa virallinen määritelmä.

”Mikäli siviilivalmius määritellään virallisesti, se todennäköisesti kuvastaa ainakin eroa sotilaallisen valmiuden sekä yhteiskunnan siviiliosien ei-sotilaallisen valmiuden välillä”, pohtii Ahonen.

Tarkastelun kohteena oli siviilivalmiuden käsite sekä siviilivalmiusasioiden hallinnointi Ruotsissa, Norjassa, Alankomaissa, Uudessa-Seelannissa, Tanskassa, Sveitsissä, Itävallassa, Irlannissa ja Australiassa. Vertailussa tarkasteltiin myös siviilivalmiuden käsitekenttää YK:ssa, EU:ssa, Natossa sekä Pohjoismaiden Neuvostossa.

Policy Brief -katsaus on osa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan "Siviilivalmius yhdessä: globaaleista uhkista ja mahdollisuuksista yhteiseen valmiuteen" -hanketta. Vaasan yliopiston johtaman hankkeen muut hankekumppanit ovat Laurea-ammattikorkeakoulu, Pelastusopisto, Poliisiammattikorkeakoulu, Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ja Vantage Consulting. Hanke alkoi toukokuussa 2022 ja päättyy joulukuussa 2023.

Lisätiedot: Hankkeen johtaja Petri Uusikylä, tutkimusjohtaja, Vaasan yliopisto, p. 040 577 7516, sähköposti [email protected]