Teknologioiden kiertotalous osana Suomen kokonaisturvallisuuden kehittämistä ja hallintaa

Hankkeen perustiedot

Kesto: 3/2023–5/2024

Suomalaisen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot nojaavat poikkirajallisiin kansainvälisiin infrastruktuureihin ja prosesseihin. Voimapolitiikan lisäksi myös ymmärrys poikkirajallisten virtojen hauraudesta ja häiriöherkkyydestä on lisääntynyt erityisesti Covid-19-pandemian ja myöhemmin Venäjän hyökkäyssodan seurauksena. Tartuntatautien ja sodan lisäksi esimerkiksi luonnonkatastrofit, haitallinen kybertoiminta tai poliittinen kriisi voivat rikkoa jonkin tietyn kriittisen osan globaalista tuotanto-, arvo- ja toimitusketjussa ja samalla vaikuttaa ennakoimattomalla tavalla valtioiden sisäiseen turvallisuuteen ja kriittisiin toimintoihin keskinäisriippuvaisessa maailmassa.

Vaikka suomalaisen yhteiskunnan riippuvuus kansainvälisistä arvo- ja tuotantoketjuista on merkittävän suurta, vaatii toimintaympäristön ennakoimattomuus ja kansalliselle turvallisuudelle kriittisten rajat ylittävien virtojen häiriöherkkyys uusia ja innovatiivisia konsepteja ja toimintatapoja kokonaisturvallisuuden ylläpidossa ja kehittämisessä. Tässä eräs merkittävimmistä mahdollisuuksista on kiertotalousajattelun konseptualisoiminen tiiviimmin osaksi kansallista varautumisajattelua ja -toimintaa. Kriisitilanteessa laitteet tai varaosat voivat loppua, niiden toimitukset pitkittyä tai estyä kokonaan, minkä vuoksi korvaavia ratkaisuja pitää löytää.

Kiertotaloudessa pyritään maksimoimaan tuotteiden, komponenttien ja materiaalien sekä niihin sitoutuneen arvon kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotalouden suurin arvopotentiaali ei ole materiaalivirroissa tai jätteessä. Niitä arvokkaampia ovat laitteiden huolto, uudelleenkäyttö ja uudelleenvalmistus, sekä osien ja kokonaisuuksien soveltaminen uusiin tarkoituksiin.

Oikean suuntaisia askelia on jo otettu. Toiminnassa on kuitenkin edelleen kehittämisen varaa. Esimerkiksi osaaminen ja tietämys siitä, mitkä teknologiset osat ja kokonaisuudet ovat toimintaan soveltuvia ja omaavat potentiaalisesti kriittisen toimitusriskin, on rajallista. Toiminnassa on pidettävä huolta myös muun muassa siitä, etteivät kriisivalmiuden kehittämistoiminnan seurauksena yrityssalaisuudet vuoda kilpailijoille, ettei sääntöpohjainen vapaa kilpailu vaarannu ja siihen perustuvat tuotantoketjut heikkene. Koska aihealue on useiden ristiriitaisten intressien risteyskohdassa ja vapaan kilpailun sääntöjen kannalta herkkä, on kriisivalmiuden kehittäminen kiertotalouden aihepiirissä toteutettava tarkasti ja asiantuntevasti.

Hankkeen painopiste on kokonaisturvallisuuden kannalta kriittisessä kyvyssä tukea, ja kriisitilanteessa myös velvoittaa, teknologioiden uudelleenkäyttöä ja korvaavien ja vaihtoehtoisten teknologisten järjestelmien tuottamista. Kriisivalmius- ja varautumisorganisaatioiden osaaminen, uudelleenkäyttötoiminnan mahdollistava lainsäädäntökehikko ja Suomessa käytettävissä olevat teknologiset kiertotalousvirrat, sekä niitä tuottavat ja hallinnoivat yksityissektorin toimijat on integroitava osaksi varautumis- ja kokonaisturvallisuusajattelua. Nämä neljä tulokulmaa muodostavat tutkimushankkeen rakenteen ja tavoitteena on muodostaa eheä kuva kokonaistilasta.

Tiivistettynä tavoitteena on:

1. kartoittaa Suomen valmiutta hyödyntää teknologisia kiertotalousvirtoja vaihtoehtoisten tai korvaavien teknologisten ratkaisujen synnyttämiseen.
2. paikallistaa kokonaisturvallisuusajattelun ja kiertotalouden mahdollisuuksien väliin jääviä aukkoja ja käyttämätöntä potentiaalia.
3. luoda selkeä ja analyyttinen käsitteellinen kehikko tapausten määrää kasvattavalle empiiriselle jatkotutkimukselle.

Ota yhteyttä:

Director Circular Concepts Ying Zhu, Ramboll Finland Oy, p. 0405506282, etunimi.sukunimi(at)ramboll.fi