Blogi: Tieto käyttöön!

Blogit

Cleantech-strategian tavoitteista ollaan vielä kaukana

Elina Berghäll Julkaisupäivä 2.8.2016 9.59 Blogit

Jyrki Kataisen hallituksen cleantech-strategian konkreettisena tavoitteena oli vuoteen 2020 mennessä muun muassa kasvattaa cleantech-yritysten liikevaihto 50 miljardiin euroon, josta viennin osuus olisi yli 75 %, ja luoda vähintään 40 000 uutta alan työpaikkaa. Vuonna 2013 ympäristöliiketoiminnan liikevaihto oli Tilastokeskuksen tietojen perusteella noin 24 miljardia euroa, vienti yli 9 miljardia euroa ja työpaikkatarjonta lähes 89 000, joten tavoitteesta oltiin vielä kaukana.

Numeerisiin tavoitteisiin uskottiin päästävän vahvistamalla Suomen cleantech-maakuvaa alan innovaatioilla niin, että se houkuttelisi ulkomaisia investointeja. Maabrändiin liittyvien toimenpiteiden lisäksi keinovalikoimaan kuuluu joitain uusia ja uudelleen suunnattuja tukia, sekä demonstraatio- ja liiketoimintaympäristön kehittämistä.

Osana valtioneuvoston vuoden 2016 selvitys- ja tutkimussuunnitelmaa toteutettavan CLEANBIO-hankkeen yhtenä tavoitteena on arvioida näiden tavoitteiden ja keinojen toteutumista tai toteutumismahdollisuuksia. Vaikka se on haastavaa tilastotietojen vähyyden ja osittaisen vertailukelvottomuuden vuoksi, jotain voidaan kuitenkin sanoa.

Julkisen sektorin osallistuminen kotimaisen cleantechin edistämiseen on lähtökohtaisesti perusteltua. Julkinen sektori pyrkii vastaamaan samanaikaisesti kahteen markkinahäiriöön, jotka ovat innovaatiopanosten vähäisyys ja ympäristöhaitat sekä tarjoamaan mahdollisuuden täyttää Nokian luoma aukko korkean teknologian viennissä.

Huolimatta investointihyödykepainotuksestaan, globaalit cleantech-markkinat ovat myös kasvaneet vahvasti talouskriisin myllerryksessäkin, mutta suomalaisten yritysten menestys on ollut odotuksia heikompi. Vuosien 2012 ja 2013 välillä, ympäristöliiketoiminnan vienti jopa laski. Samaan aikaan ympäristöliiketoiminnan työllisyys ja liikevaihto kuitenkin kasvoivat, kiitos palveluiden.  CLEANBIO-hankkeen yhtenä tavoitteena onkin selvittää, onko suomalaisten cleantech-yritysten menestys ollut heikkoa ainoastaan suhteessa globaaleihin cleantech-markkinoihin vai myös verrattuna Suomen muuhun vientiin.

Vaikka viennin ja työllisyyden nettovaikutukset osoittautuisivat positiivisiksi, ei käytettävissä olevilla tilastoilla voida osoittaa vaikutusten johtuneen juuri hallituksen cleantech-strategiasta. Maakuvan parantaminen voi nostaa tietoisuutta Suomesta investointikohteena, mutta investointien motiiviksi se ei riitä. Suorien sijoitusten saamiseksi tarvitaan lisäksi vaihtoehtoiset kohteet voittava tuottojen ja riskien suhde.

Voidaan myös kysyä, kuinka vahvasti strategia pystyy luomaan kestävää kasvua. Suomalaisen yrityksen radikaali ja maailmanlaajuisesti huomiota herättävä innovointi voi houkutella ulkomaisia sijoituksia. Ilman vahvaa olemassa olevaa klusteria ja kotimaisten yritysten investointeja, teknologian hankinta ulkomaisen yrityksen sijoituksena motiivina ei kuitenkaan takaa pitkän aikavälin panostuksia vientiin ja työllisyyteen. Riskinä on sijoittajien lähtö kun teknologia on omaksuttu ja investointituet nautittu. Sen tyyppisiä kokemuksia on esim. 1990-luvulta (Berghäll 2015). 

Kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin nojautuva energiantuotanto voi parantaa vaihtotasetta alentaessaan riippuvuutta tuontienergiasta. Ympäristöystävällisyydessään omavaraisuutta lisäävät strategiat eivät kuitenkaan tyypillisesti ole tukeneet talouskasvua läheskään yhtä hyvin kuin vientiin ja erikoistumiseen nojaavat talousstrategiat.

Vaihtotaseen tasapainotuksen hakeminen viennin edistämisen sijaan tuontia korvaamalla voi kuitenkin olla perusteltua. Suomen talousongelmien väitetään usein johtuvan ulkopuolisista tekijöistä, kuten liian vähäisestä kysynnästä, jonka osasyynä pidetään viennin liiallista erikoistumista investointihyödykkeisiin – siis vääriä tuotteita. Vääränlaisten tuotteiden ei pitäisi vaivata cleantech- vientiä. Vaikka suuri osa cleantechistä on investointihyödykkeitä, cleantechin globaalin kysynnän kasvuodotukset ovat korkeat. Jos suomalaisen cleantechin kilpailukyky kärsii sen sijaan kotimaisesta kustannustasosta, kaikenlainen viennin edistäminen voi korvautua lähes kokonaan välituotepanosten tuonnin kasvulla.

Toisaalta cleantechin vahvaa globaalia kasvua on tukenut hallitusten harjoittama politiikka. Koska politiikalla pyritään usein myös suosimaan kotimaista tuotantoa, voi omien suosinta osittain selittää suomalaisten cleantech-tuotteiden ja -palveluiden odotuksia heikomman kysynnän. Jos siis edellytykset vientimenestykselle ovat joka tapauksessa heikot, johtui se sitten kustannuksista tai politiikasta, voi talouden ulkoista tasapainoa vahvistaa esimerkiksi korvaamalla energian tuontia kotimaisella uusiutuvalla energialla.

Muun muassa näitä cleantechiäkin suurempia kysymyksiä selvitetään hankkeessamme.

Lisätietoja hankkeen omilla verkkosivuilla.

Teksti: Elina Berghäll
Kuva: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT  

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.